RANTALAKEUS Limingan, Lumijoen ja Siikajoen alueella liikkuu susilauma, josta on tehty tämän vuoden aikana 15 pihakäyntihavaintoa. Kaikkiaan Limingan ja Siikajokilaakson riistanhoitoyhdistysten alueella on tehty kuluvan vuoden aikana yli sata susihavaintoa. Aluetta on pitänyt reviirinään susipari, joka sai viime keväänä riistakamerakuvien perusteella viisi pentua. Lauma kasvoi seitsemän suden suuruiseksi.
Tilanne on uusi, sillä tähän saakka alueella on saattanut piipahtaa susipariskunnan lisäksi vain satunnaisia, vaeltavia susia.
Limingan seudun riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö Jani Luosujärvi huomauttaa, että alueen petotilanne voi muuttua hyvin nopeastikin suden hyvän lisääntymiskyvyn vuoksi.
– Havaintoja laumasta on tehty pääasiassa Revonlahden ja Lumijoen Ylipään väliltä sekä Ruutikankaan alueelta. Pihakäynneistä on tehty jälkihavaintoja lähinnä Siikajokivarressa, jossa on paljon asutusta ja joka on reviirin keskellä. Sudet siirtyvät reviirin toiselta puolelta toiselle usein pihojen läpi, Luosujärvi sanoo.
Luosujärvi toteaa, että ihmiset ovat pedoista luonnollisesti huolissaan, koska alueella ei ole ollut susia viimeiseen sataan vuoteen.
– Susi on erämaan kulkija, ja erämaita on täällä rannikkoseudulla hyvin vähän. Kohtaamisia tulee väkisinkin, koska seutu on niin tiheään asuttua.
Luosujärven mukaan on tärkeää kysyä, onko näin tiheään asuttu seutu oikea reviiri erämaan asukkaalle.
Siikajoen-Lumijoen alueelle perustettiin vastikään susireviirityöryhmä, johon kuuluu edustajia alueen riistanhoitoyhdistysten lisäksi Suomen Metsästäjäliiton Oulun piiristä, kunnista, Raahen seudun luonnonystävistä, Oulun poliisista, Siikajoen MTK:sta, Suomen riistakeskuksesta ja alueen kylistä. Luosujärvi edustaa työryhmässä Limingan seudun riistanhoitoyhdistystä.
Työryhmä piti maaliskuussa ensimmäisen kokouksensa, jossa keskusteltiin muun muassa susitilanteesta ja petoaidoista. Kokouksessa keskusteltiin uudesta toimintamallista, jolla puututaan susien pihavierailuihin.
Susilauman reviiri yltää pohjoisessa Perämerelle, kaakossa kantatie 86:een ja lounaassa kantatie 88:een. Ydinalue on hieman tätä suppeampi.
Kaksi laumaan kuulunutta sutta on jäänyt auton alle valtatie 8:lla hirviaidan päässä, ja yksi auton alle jäänyt susi livahti metsään karkuun. Lauman arvellaan olevan tällä hetkellä viiden suden suuruinen.
Luosujärven mielestä susitilanteesta ei ole syytä olla kovin huolissaan.
– Tuskin susikohtaamisia tulee tavalliselle, taajamassa asuvalle, metsässä vähän liikkuvalle ihmiselle, joka ei kasvata tuotantoeläimiä. Suurimmat ongelmat ovat tuotantoeläintilojen puolella, Luosujärvi näkee.
Susityöryhmä kartoitti kokouksessaan tilojen petoaitatilannetta.
Tiettävästi vain yhdellä alueen emolehmätilalla on petoaita. Suomen riistakeskus myöntää eläintiloille hakemuksesta petoaitamateriaalia.
– Kiinnostusta petoaitojen tekemiseen on, mutta hakijoiden määrää en tiedä, Luosujärvi sanoo.
Siikajoella susien tiedetään tehneen vahinkoa pihatoissa, ja esimerkiksi lampaiden kasvattajat ovat joutuneet siirtämään eläimet lähemmäksi taloa tai sisälle lampolaan. Lumijoen tai Limingan puolella vahinkoja ei ole kirjattu.
– Hirvikanta on alueella hyvä, joten ravintoa susille pitäisi olla. Kotieläimet ovat niille vain helpompaa saalista.
Metsästäjät ovat taas olleet huolissaan metsästyskoiriensa puolesta. Suden viemästä koirasta saa kyllä rahallisen korvauksen, mutta se ei koko menetystä korvaa.
Susityöryhmän kokousmuiston mukaan susien suotuisa suojelun taso saavutettaisiin suhteellisen nopeasti, ellei susien salametsästystä esiintyisi.
”Pieni laittomuuksia tekevä joukko pyrkii susista eroon omalla alueellaan, mutta samalla he tuhoavat monilta muilta seuduilta mahdollisuuden suunnitelmalliseen kannanhoitoon ja pilaavat toiminnallaan laajan metsästäjäjoukon mainetta. Salapyynnin ehkäiseminen on keskeistä susikonfliktin ratkaisemisessa ja avain suunnitelmalliseen kannanhoitoon”, muistioon on kirjattu.
Kokouksessa kuitenkin todettiin, ettei Siikajoen, Limingan ja Lumijoen alueella esiinny salametsästystä. Samaa tähdentää Luosujärvi.
– Toimin itse myös metsästyksenvalvojana, enkä ole kertaakaan törmännyt epäilyihin salapyynnistä. Tämä on tiheään asuttua seutua, ja luonnossa on monenlaista liikkujaa. En usko, että salapyynti olisi edes mahdollista.
Luosujärven mukaan asennemuutos susien suhteen on tarpeen ”molemmilla puolilla”.
– Susikannan kasvuun on löydyttävä kultainen keskitie. Jossain vaiheessa susia on tarpeeksi.
Luosujärvi kehottaa ilmoittamaan kaikki epäilyt ja havainnot susista ja muistakin pedoista oman riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilölle. Havainnot tullaan aina varmentamaan.
