Koronaepidemian alkaessa, kauhukuvien välittyessä maailmalta, suomalaiset olivat täysin valmentautumattomia uhkakuviin. Ensin meillä ei ollut mitään hätää, ei ole pandemiaa, tämä tuskin koskettaa Suomea. Ja sitä paitsi olemme niin hyvin varautuneita kaikkiin mahdollisiin kriiseihin - onhan meillä hyvin toimiva huoltovarmuuskeskus. Mutta kun tartunnan saaneiden ja siihen kuolleiden luvut iskivät tajuntaamme median välityksellä joka päivä yhä kasvavina lukuina, hätä tarttui vähitellen suomalaistenkin mieliin ja todellisuus iski julmalla tavalla kaikkien tietoisuuteen. Nyt olikin tosi kyseessä! Ja kuten Aisopoksen sadussa Poika ja Susi, Paimen huusi susi tulee –susi tulee, tajusimme, että nyt pitää kaikkien olla valppaina ja varovaisia; kuunnella ohjeita ja totella rajoituksia!
Alkoi kiivas vessapaperin, saippuan, jauhelihan ja säilykkeiden hamstraaminen. Käsidesit ja kertakäyttöhanskat hävisivät vilauksessa kauppojen hyllyiltä. Kokoontumiset kiellettiin, vanhusten tapaaminen kiellettiin, yhdessä oleminen minimoitiin. Matkustus ja mökkeily kiellettiin. Vapaa-ajan toiminnat kiellettiin. Urheilutapahtumat kiellettiin. Ja käsiä alettiin pestä ihan tosissaan – lähes vereslihalle.
Yhteiskunta seisahtui. Lukuisat yritykset sulkivat ovensa. Koulut suljettiin suurimmaksi osaksi. Ihmiset siirtyivät etätyöskentelyyn minkä pystyivät. Uusimaa suljettiin. Jokaista yskivää tai niiskuttavaa ihmistä kartettiin ja pelättiin. Maskeja suositeltiin käyttämään ja kiellettiin käyttämästä. Olimme sapelit tanassa torjumassa lähestyvää, massiivista ja tappavaa uhkaa. Sutta odotettiin saapuvaksi.
Aika kului. Ja viikot menivät tartuntojen lisääntyessä hyvin hitaasti. Tauti ei tarttunutkaan täällä niin kiivaasti ja laajasti kuin muualla ja kuolleetkin olivat etupäässä vanhusten palvelutaloissa olleita. Syynä ehkä oikeaan aikaan sijoitetut rajoitukset? Ehkäpä. Heräsi kuitenkin epäilys alitajuntaan: onkohan sitä sutta lähimailla sittenkään? Paimen koetti kyllä huutaa edelleen, että kyllä se susi tulee, jatkakaa ohjeitten mukaan rajoitteita ja suosituksia! Taisteluväsymystäkin tuli.
Rajoituksia alettiin purkaa. Uudenmaan sulun purku oli ensimmäinen signaali - elämä palaa uomiinsa. Mietitään koulujen ja ravintoloiden avaamista. Ihmismieli karkaa vähitellen vapauteen, kesälaitumille. Rajoitukset ja suositukset alkavat unohtua, lipsutaan asiassa, jos toisessa. Käykö meille kuten Poika ja Susi - sadussa: kukaan ei enää uskonut paimenta eikä apuun lähdetty sutta karkottamaan. Ja susi tuli.
Sadun lopusta on kaksi eri versiota; susi söi paimenen tai se söi lampaat.
Kumminhan tässä tarinassa käy?