Minua on taas kolhaistu.
Menetyksen vaunut ovat kulkeneet ohi, ohi menivät, veivät saalista mennessään. Lujasti runnoi minua menetyksen moukari, elämän karumpi leka.
Äkkiä tuli, kulman takaa, enpä sitä vielä odottanut, en ollut pysäkillä saattelemassa. Tuli luvatta,
armotta ajeli ajojaan, vie saalista mennessään, otti samalla ilonikin kuin kaupan päälle.
Niihin tuhanteen MIKSI- kysymykseen ei vastaa kukaan, ei auta ihmiset ja taivaskin on hiljaa.
Sain lenkkitossuikseni lyijynraskaat saappaat.
Sisällä oleva myrsky purkautuu kosteana silmistäni, puheeni kangertelee. Sittenpä ymmärrän sen, niihin tuhansiin kysymyksiin vastauksen saan. Milloinka saan? Vastaukset tulevat silloin kun ystäväni kummullani kuulevat sen viimeisen Aamenen, sen jota minä kuule en. Kiitos elämästä!