Maalaukseen on ikuistettu sivustapäin kuvattu nainen, joka on luonut katseensa maahan. Hämyisiä sävyjä toistavan teoksen tunnelma on harras, jopa uskonnollinen.
– Tässä on suruhenkisyyttä ja mystisyyttä. Tästä tulikin minulle surutyö, vaikka taulu on tehty aikaan, jolloin Meeri oli vielä hyvin voimakkaasti elossa, taitelija Hannu Lukin miettii teoksen äärellä.
Maalaus oli lähdössä viime keskiviikkona kohti Galleria Art Halvarea, jossa käynnistyi perjantaina Hannun näyttely Tähtenä taivaalla. Näyttelyssä on esillä maalauksia, joista osan Hannu on tehnyt vaimonsa Meeri Lukinin menehtymisen jälkeen. Meeri nukkui pois vaikean sairauden väsyttämänä vuodenvaihteessa.
– Kun hän kuoli, maalasin joka päivä. Ainoa tapa, jolla pystyin kokoamaan itseni raskaassa surutyössä, oli maalaaminen. Muotokuvat, joissa keskityin pelkästään kasvoihin, poistivat yksinäisyyden ja ahdistuneisuuden tunnetta.
Näyttely on saanut nimensä Meerin poismenosta. Pariskunnan kuusivuotias Sofia-tyttö kysyy usein, missä äiti on.
– Silloin kerron hänen olevan nyt tähtenä taivaalla.
Vaikka työt ovat syntyneet surusta, eivät ne ole synkkiä – päinvastoin, osasta huokuu positiivinen lämpö. Taiteilija on halunnut tavoittaa töissään kasvojen ja tunteiden monivivahteisuuden.
– Tunteemme eivät ole aina yksiselitteisiä: naurun hetkissä on silaus kuoleman läsnäoloa. Taiteessa on helppo samaistua mollivoittoisiin töihin. Itse etsin kuitenkin aina auringon puolelta asioita.
Limingan taidekoululla vuodesta 1991 opettajana toiminut Hannu tapasi Meerin ensimmäisen kerran työpaikallaan. Paremmin he tutustuivat myöhemmin Oulussa. Suhteen alkuaikoina pariskunta souteli ja kalasteli Haapajärvellä. Viimeistään näillä reissuilla Hannulle kävi selväksi, kuinka syvistä tunteista heidän välillään oli kyse.
– Meeri selvitteli verkkoja. Verkkojen selvittely on kovaa hommaa. Mietin, että vihdoinkin olen löytänyt naisen, joka jaksaa selvitellä verkkoja kanssani, Hannu hymähtää.
Taide yhdisti pariskuntaa, ja Lukinit tekivät myös yhteisteoksia. Yksi näistä on Tupoksen koulun aulassa oleva Ikaros-installaatio, jossa yhdistyvät Hannun veistos ja Meerin tekemä ääniteos. Yhteisten vuosiensa aikana Lukinit matkustivat monet kerrat Espanjassa sijaitsevaan Aurinkolaaksoon. Siellä on syntynyt myös osa näyttelyn muotokuvista, kuten huoltajuuskiistan keskelle joutunut Carmen-tyttö, espanjalainen oliivinviljelijä Pepe ja romaniyhteisöön kuuluva Diago.
– Olen paennut Limingasta vuoristoon ja lämpimään paikkaan maalaamaan. Reissussa ollessani en nauti rantaelämästä vaan keskityn työhön, työnarkomaaniksi itseään kuvaileva Hannu kertoo.
Art Halvaren näyttelyn lisäksi Hannun töitä tulee nähtäville Kemin taidemuseoon lokakuussa, Unkarin Budapestiin ensi vuoden heinäkuussa ja Oulun Mehiläiseen elokuun alussa. Mehiläisen neljänteen kerrokseen asettuva näyttely kestää kolme kuukautta, ja sen jälkeen tilaan tuodaan vaihtuva näyttely. Hannu koki tärkeäksi saada taidetta juuri näihin olosuhteisiin.
– Tiedän, että odotustilanteet ovat ankeita. Jouduin Meerin kanssa istumaan monet kerrat OYS:n odotushuoneessa. Taiteen avulla odottamisesta voidaan tehdä vähän miellyttävämpi kokemus.
Muotokuvien lisäksi näyttelyissä nähdään maisemateoksia, joihin Hannu on tallentanut monenlaisia näkymiä: on kotimaisemia Maaningan Kinnulanlahdesta ja näkymiä vanhasta Limingasta. Yhtenä vaikuttavimpana näkymänä hän pitää Limingan vanhaa rukoushuonetta.
– Tämä oli se näkymä, joka minut toi tänne takaisin opiskeluvuosien jälkeen. Tämä ympäristö on ollut minulle todella tärkeä, Hannu kuvailee.
Limingan taidekoululla opettajana työskentelevä Hannu Lukin iloitsee siitä, että taidekoulun ympäristö on säilynyt niin idyllisenä.
Myös koulu itsessään on pysynyt hyvin tolpillaan, vaikka toimintaympäristö on käynyt haastavaksi.
Tänä kesänä taidekoulu sai kesäopiskelijoita jopa yli odotusten.
Vaikka Limingan taidekoulu on porskuttanut eteenpäin menestyksekkäästi, vaivaa opettajan mieltä silti huoli tulevaisuudesta.
– Paljon kouluja on lakkautettu valtiovallan säädösten tiukentuessa. Luovat alat ovat hätää kärsimässä. Päättäjät eivät tajua, että juuri näihin pitäisi painottaa.
– Visuaalisia taitoja tarvitaan todella monella alalla, ja näiden alojen aliarviointi käy vielä Suomelle kalliiksi.
yhtenä Limingan taidekoulun kompastuskivenä Hannu pitää sekavaa imagoa, jonka vuoksi osa potentiaalisista hakijoista jää hakematta kouluun.
– Markkinointi on ollut meille aina akilleen kantapää. Toiset luulevat, että tämä on vain harrastajille ja toiset että tämä on vain ammattilaisille.
– Todellisuudessa tämä on sitä kumpaakin, Hannu alleviivaa.
Hannu pitää tärkeänä sitä, että taidekoulu palvelee väkeä aina vauvasta vaariin.
Erityisen iloinen hän on siitä, että kurssitarjottimelle saatiin nyt ensimmäistä kertaa vauvojen ja ipanoiden värikylvyt.
Ensimmäinen ryhmä aloittaa 24. elokuuta ja toinen ryhmä 28. syyskuuta.
Kouluun on suunniteltu myös teatterilinjaa.
– Toivottavasti se vielä tänne saadaan, Hannu toteaa.