LIMINKA Matti Korhosen nimi on tuttu monelle liminkalaiselle. Tuttu se on myös Rantalakeus-lehden sivuilta, sillä toimittajana työuransa tehnyt Korhonen on kirjoittanut lehteen useita juttuja Limingasta ja sen historiasta.
Nyt nuo tarinat on saatu yksien kansien väliin. Matti Korhonen keräsi lehdessä julkaistut 140 juttua kirjaksi.
– Liminkaa sanoin ja kuvin on kirja, joka olisi jäänyt tekemättä, jollen olisi aikoinani ryhtynyt kirjoittamaan juttuja lehteen. Jutut saivat alkunsa, kun lehteen etsittiin vanhoja kuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Rita Kumpulainen pyysi minuakin lähettämään kuvia, ja niihin alkoi sitten tulla myös juttua.
Lapsuuden ja nuoruuden kotikunta ei ole lähtenyt Matti Korhosesta mihinkään, vaikka mies on asunut Oulussa jo 50 vuotta.
Toimittajana työskennellessään Korhonen teki juttuja Limingasta.
– Limingassa syntyi toinenkin toimittaja, Iikka Niemelä, joka Tähystäjänäkin tunnettiin. Hän työskenteli Kalevassa ja silloin tällöin satuimme samoihin paikkoihin juttuja tekemään. Iikasta jäi mieleen, että hänellä oli verrattoman hyvä muisti. Hän myös kirjoitti juttunsa suoraan tapahtumapaikalla, käsin. Kun jokin juhla päättyi, Iikalla oli juttu jo valmiina, Matti Korhonen muistelee.
Iikka Niemelän vuosina 1929-1965 Limingasta julkaisemat tarinat ovat kiehtoneet Korhosta siinä määrin, että hän on kerännyt ne talteen. Kirjastossa on vierähtänyt Korhosella tunti jos toinenkin, ja kaikki Niemelän jutut hän on kerännyt kansioihin.
– Näissä olisi kiinnostava projekti jollekulle kirjoittajalle. Itse en enää näitä ryhdy kirjaksi toimittamaan, Korhonen tuumii katsellessaan kymmenen mapin muodostamaa pinoa.
Kirjoja Ketunmaasta lähtöisin oleva Korhonen on silti ennättänyt kirjoittaa useammankin kappaleen, 13 yhteensä. Kaikilla niillä on yhteys Liminkaan.
Ensimmäisen kirjansa Matti Korhonen julkaisi kymmenen vuotta sitten. Liminka kaskuaa -kirjaan hän kokosi lyhyitä ja vähän pitempiäkin hauskoja tarinoita kotipitäjästä. Kaskut oli julkaistu aikoinaan Sanomalehti Liitossa.
– Idea kirjaan tuli veli Erkin kanssa jutellessani. Hänen kanssaan kun keskustelin, ja hän kannusti kirjan tekoon.
Kirjojaan Korhonen on myynyt yleensä erilaisissa tapahtumissa.
Mutta myyminen ei ole pääasia, vaikka hänen kirjansa omakustanteita ovatkin.
– Kirjojen kirjoittaminen on minulle harrastus. Ei tällä hommalla niin väliä ole tienata, Matti naurahtaa.
Tarinoita ja kaskuja irtoaa muuten Korhoseltakin. Vuonna 1953 toimittajaksi Liittoon tullut Korhonen ennätti työskennellä välillä Kuusamossakin. Toimitussihteerinä hän työskenteli melkein 40 vuotta.
Vaan ennättipä Korhonen käydä Egyptissäkin, rauhanturvaajana.
Egyptiin Korhonen meni vuonna 1956.
Pesti kesti vain puoli vuotta, vaikka jatkoa siihen tarjottiinkin.
– Kyllä Egyptissä oli hyvin vaatimatonta siihen aikaan. Mutta kauppiaat osasivat englantia ja hyvin tultiin toimeen ihmisten kanssa. Ei siellä ollut hengenvaaraa, silloin YK:lla oli vielä arvovaltaa. Menimme vain kahden sotivan joukon väliin, ja sehän toimi. Sota loppui.
Siitä reissusta tosin paljastui Korhosellekin uusi käänne puoli vuotta sitten. Helsinkiläinen tuttava lähetti hänelle kirjeen, jossa mukana oli Korhosesta tehty turvallisuusselvitys.
– Suojelupoliisi oli tutkinut minua vuonna 1957, kun olin Egyptissä. Kirje nauratti minua, kun luin sen ensimmäisen kerran. Moni asia oli mennyt väärin, Korhonen naurahtaa ja jatkaa:
– Kaiketi takana olivat tuolloin toisessa lehdessä julkaistut, nimimerkillä kirjoitetut jutut. Minua kai arveltiin niiden kirjoittajaksi ja sen perusteella kommunistiksi, vaikka isäni toimi aikoinaan maalaisliiton piirisihteerinäkin.
Ensi vuonna Korhonen täyttää jo 90 vuotta, mutta synttäreitä hän ei ole tähänkään mennessä juuri viettänyt. Miksipä siis nytkään.
– Sukulaisten kanssa on yleensä kahvit juotu, ei muuta, hän naurahtaa.
Kirjojen kirjoittaminen taitaa vähäksi aikaa nyt riittää. Osa vanhoistakin kirjoista on vielä myymättä.
– Autotallissa on vielä vino pino vuosien aikana syntyneitä teoksia, Korhonen paljastaa.