Nyt kun menneestä pesäpallokaudesta on kulunut reilu kuukausi, on hyvä aika vetää hiukan yhteen mennyttä allekirjoittaneen silmin. Olen ollut Kempeleen Kirin miesten edustusjoukkueen pelinjohtaja kolme vuotta, syksystä 2013 lähtien. Taival tässä roolissa on tullut tältä osin päätökseen ja on aika siirtää kapula seuraavalle, eli Jarkko Kokolle. Olen seurannut Jarkon pelejä juniorista lähtien, saanut pelata hänen kanssaan samassa joukkueessa vuoden verran sekä toiminut hänen kanssaan seuraorganisaatiossamme monia vuosia. Näiden kokemusten pohjalta on helppo luottaa häneen tässäkin asiassa.
Kuten olen monessa yhteydessä sanonut ja kuten kaikki kempeleläistä pesäpalloa seuranneet huomasivat, miesten debyyttikausi pääsarjassa oli kaikkea muuta kuin helppo. Helppoa siitä ei pitänyt tullakaan, mutta lukuisat epäonniset loukkaantumiset aiheuttivat sen, että meiltä oli touko-kesäkuun taitteessa 40 prosenttia avauskokoonpanostamme loukkaantuneena. Tuolloin joukkueella oli kolme pistettä plakkarissa ja matkaa sarjapaikan säilyttämiseen rutkasti jäljellä.
Mieli joukkueessa oli kuitenkin positiivinen, usko ja henki säilyivät hyvänä. Energiaa meille antoi eritoten talkootyön voimannäyte, uusittu upea kotistadionimme. Pahimman loukkaantumissuman keskellä haaveilin ennen kaikkea siitä, että nämä avainpelaajien loukkaantumiset antavat tilaa ja mahdollisuuden synnyttää uusia sankaritarinoita.
Ja millaisia tarinoita saimmekaan! Juuso Kalmakoski kasvoi sarjan parhaiden linjapelaajien joukkoon, Juhani Ojala mykisti monipuolisuudellaan, Samuli Ranta sekä Jarkko Hyry tulivat auttamaan kotiseuraa hädässä ja pelasivat upeaa pääsarjapalloa, Jani Lassila nousi haastamaan sarjan huippulukkareita, Heikki Savikoski oli Superpesiksen vuoden tulokas ja Jani Korhonen kruunasi sensaation Sarkkirannassa kaatamalla Sotkamon Jymyn. Ennen kaikkea koko joukkue kasvoi huimasti, kausi oli sanan täydessä merkityksessä nousujohteinen ja jokainen mukana ollut yksilö toi merkittävän panoksen sille, että tarinamme kauden 2016 osalta sai onnellisen lopun.
Toimin KeKissä monessa roolissa ja tästä johtuen en koskaan osaa katsoa kokonaisuutta vain pelinjohtajan silmin. Miesten joukkueen kesä oli haastava vastoinkäymisineen, mutta silti talous säilyy erinomaisen terveellä pohjalla ja toki mieltä lämmittää myös vahvassa kasvussa olevat junioriharrastajien määrät.
Vaikka pelinjohtotehtävät nyt jäävät, mukana olo KeKissä ei jää koskaan, päinvastoin. Miesten Superpesisjoukkueen osalta pyrin jatkossa ennen kaikkea auttamaan ystävääni, koko sielullaan kempeleläistä huippupesäpalloa luotsaavaa manageriamme Sami Salorantaa sekä muuta taustaryhmää siinä, että ensi vuonna olemme taas pykälän vahvempia.
Kymmenen vuotta sitten suurimpana haaveena oli, että Kempeleen Kiri pelaa miesten Superpesistä. Tuo unelma tuli maaliin vuosi sitten. Kaudelle 2016 suurin henkilökohtainen tavoitteeni oli, että debyyttikautemme jälkeen olemme uskottava pääsarjaseura. Nyt kun tänä päivänä kirjoitan tämän tarinan otsikon tuohon muotoon ilman epäilyksen häivää, hymyillen ja ylpeänä, voin sanoa, että tavoite on saavutettu. Ja matka kohti seuraavaa on jo alkanut.