Sote kaatui ja sopan keitto jatkuu. Maakuntamalli hallinnollisena ratkaisuna todettiin perustuslain vastaiseksi, jatkossa ”tyrmäykseen” ovat menossa ainakin SDP:n kunta-malli ja suurten kaupunkien (mahdollisesti myös kokoomuksen) esittämä kaupunki-malli. Näissä kaikissa tulee olemaan ongelmana, että mikäli alueelta rahat loppuvat - loppuvat myös palvelut.
Edellä mainitusta syystä sote-palvelujen tuottamiseen tarvittaisiin alueita suurempi kokonaisuus ja valtion vastuu. Tällöin palvelut koko Suomessa tulisivat yhtäläisesti järjestettyä, laatu olisi yhtäläinen ja hoitoonpääsyn kriteerit olisivat kaikille kansalaisille samat.
Tässä valtio-mallissa rahoitus tulisi valtioveron yhteydessä kerätyllä sote-verolla, joka siihen helposti lisättäisiin (kuten yle-vero). Kuntaveroprosentti pienenisi (oletus noin 50 prosenttia), koska silloin poistuisi sote-osuus. Mitään uutta veronkeräysjärjestelmää ei tarvittaisi. Yhtenä merkittävänä etuna myös olisi, että valvonta olisi helpompaa, kun kaikilla olisi samat vaatimukset. Valvonta tulisikin olla nykyistä tehokkaampaa ja valvontavastuu menisi myös valtiolle.
Itse palvelujen järjestäminen tapahtuisi alueilla (kunnat, kaupungit jne) nykyisissä rakenteissa nykyiseen tapaan. Muutosta olisi, että terveyskeskukset ja sairaalat olisivat valtion omistuksessa, henkilökunta siirtyisi valtion työntekijöiksi jne. Yliopistosairaaloissahan on nykyiselläänkin (lääkärikoulutuksen vuoksi) vahva valtiollinen rahoitus ja vaikuttaminen.