Limingan urheilukentältä olettaisi kuulevansa haukkumista ja ulinaa, kun siellä järjestettiin viikonvaihteessa koirien tottelevaisuuden SM-kisat.
Oletus oli väärä. Niin koirat kuin niiden omistajatkin olivat niin keskittyneitä kilpailuihin, että vain silloin tällöin jostain kuului velvollisuudentuntoinen haukahdus. Usein sekin tuli koirayleisön kidasta.
Kilpailuun ilmoittautui kaikkiaan 183 koiraa ja 31 joukkuetta ympäri Suomen. Muutamia poisjääntejä tuli, mutta muuten kisajärjestelyistä vastaavat seurat – Oulun koirakerho, Oulun seudun noutajakoirayhdistys ja Kannuksen koiruudet – olivat osallistujamääriin tyytyväisiä.
– Olemme osallistujamäärästä iloisesti yllättyneitä. Erikoisvoittajaluokissa oli tänä vuonna osallistujia jopa enemmän kuin viime vuonna, huomautti vastaava koetoimitsija Henna Hyrkäs-Palmu.
Olosuhteet olivat ainakin mitä parhaimmat. Perjantaiyön sade kasteli urheilukentän, mutta lauantaiaamupäiväksi se ehti jo kuivua. Sunnuntaina otettiin kuitenkin varman päälle ja siirrettiin erikoisvoittajaluokan finaali viereiselle kentälle.
– Koska tämän ryhmän koirat ovat niin nopeita, emme halunneet ottaa riskiä, että koirille tulisi haavereita, Hyrkäs-Palmu kertoo.
Katri Ristimäki kilpailee tänä vuonna ensimmäistä kauttaan erikoisvoittajaluokassa bordercollie Tronic Yump Yumpin eli tuttavallisemmin Unon kanssa. Koirakolla on jo plakkarissaan kahden vuoden takainen suomenmestaruus voittajaluokassa sekä tottelevaisuusvalion titteli.
– Tulimme erikoisvoittajaluokan alkukilpailuissa sijalle 13. ja olimme tosi yllättyneitä siitä, että pääsimme finaaliin, helsinkiläiskoirakko iloitsee.
Ristimäki tosin arvelee, että finaalissa 4-vuotiaan Unon suoritus oli hieman heikompi kuin alkukilpailuissa. Koira oli edellispäivää väsyneempi.
– Mutta kokonaisuuteen olemme tosi tyytyväisiä. Ei meillä ollutkaan voitto tavoitteena.
Koirakko treenaa tokoa joka toinen päivä ja agilitya kerran viikossa. Viikko-ohjelmassa on totta kai myös lepopäiviä.
– Tarkoitus on osallistua myös rallitokon SM-kilpailuihin, jotka järjestetään syyskuussa Tampereella.
Ristimäki kehuu Unoa helpoksi koiraksi. Se on myös hyvin rauhallinen ollakseen bordercollie. Tosin agility saattaa joskus mennä vähän tunteisiin.
– Rotuvalinta oli helppo, sillä bordercollie tykkää tehdä näitä hommia. Toko on palkitseva harrastus, koska se on mukavaa tekemistä koiran kanssa, ja siinä saa onnistumisen kokemuksia.
Haukiputaalainen Pauliina Niemi oli tullut seuraamaan SM-kisoja bordercolliensa Terva (virallisesti Presto) kanssa.
Kisaamaan ei 7-kuinen uros ole vielä päässyt, mutta agilitya koirakko on treenannut jo pennusta pitäen.
– Tulimme tänne vähän sosiaalistamaan Tervaa. Ja tänään kiinnosti erikoisvoittajaluokan finaali, Niemi kertoo.
– Kiinnosti myös seurata kisaa, koska säännöt ovat uudistuneet.
Suomessa harrastetaan tokoa maailman huipputasolla. Lajin maailmanmestaruus on tullut suomalaisjoukkueen plakkariin jo viisi kertaa peräkkäin. MM-kisoissa on tullut Suomeen menestystä myös yksilökisoissa.
Tänä vuonna erikoisvoittajaluokan suomenmestaruuden voitti Hakunilan seudun koiraharrastajia edustava Carita Kuparinen bordercollie Hurjansa (Saunajaakon Alfa Romeo) kanssa. Toiselle sijalle tuli Emmi Lavikka ja bordercollie Fisu (Tending Piraya) ja kolmannelle Oili Huotari ja bordercollie Zip (Tending Occult). Bordercolliet dominoivatkin liki kaikkia sarjoja. Erkoisvoittajaluokassa 20 finalistin mukaan mahtui vain kaksi muunrotuista koiraa.
Joukkuekisan voiton vei T-team Sport Dogsin ykkösjoukkue. Oulun seudun koirakoita ei palkintopallilla nähty.
Hyrkäs-Palmu kiittelee talkoolaisia, joita oli 50-60 pistämässä pystyyn lajin tärkeintä tapahtumaa Suomessa.
– Olemme myös tyytyväisiä Limingan kunnan panokseen kisan järjestelyissä. Saimme hyvän tapahtumapaikan ja muutenkin kunta on auttanut meitä järjestelyissä. Lisäksi Limingan Niittomiehet tulivat pitämään katsojille kanttiinia.
Pienempiä toko- tai agilitykisoja voidaan järjestää muuallakin, esimerkiksi Oulun koirakerhon isännöimässä koirahallissa Hiirosessa, mutta isompien kisojen järjestämispaikkaa ei noin vain löydykään.
– Aika heikoisti tällaisia kenttiä on Oulun seudulla. Ja jos kenttä löytyykin, huoltorakennukset puuttuvat. Se tuo omat haasteensa kisojen järjestämiseen, Hyrkäs-Palmu toteaa..
