TYRNÄVÄ Hirvenlihakeitto ja palvilihavoileivät houkuttelivat väkeä Kuulammen koululle lauantaina sadan henkilön tuntivauhdilla.
– Veikkaan, että lähelle kuuttasataa henkeä päästään tänäkin vuonna, tuumasi perinteiset hirvipeijaiset järjestäneen Tyrnävän Riistansuojelijat ry:n puheenjohtaja Kauko Matinlauri.
Metsästysseuralle maita vuokraavat maanomistajat saivat peijaisissa mahansa täyteen maksutta.
– Tällä tavalla me kiitämme maanomistajia, jotka vuokraavat meille metsästysmaita. Hehän tämän meidän harrastuksemme mahdollistavat, Matinlauri sanoi.
Hän kuvaili tyrnäväläisten metsästäjien ja maanomistajien välejä lämpimiksi. Samoilla linjoilla olivat peijaisiin saapuneet maanomistajat Pentti Anttila ja Ville Saarela.
– Sehän on itsestäänselvyys, että maita annetaan pyyntiin. Hirvikannan harventaminen on meidänkin etu, Anttila ja Saarela kommentoivat.
Peijaisia miehet pitävät mukavana perinteenä.
– Kyllä tämä on yksi syksyn kohokohdista. Mukava ja rento tapahtuma, jossa saa hyvää ruokaa ja näkee tuttuja.
Peijaisperinteet vaihtelevat seuroittain. Tyrnävällä peijaiset on järjestetty päiväruokailuna Kuulammen koululla jo parinkymmenen vuoden ajan.
– Sitä ennen meillä ruukasi olla iltajuhlat Sekralla. Ne olivat sen verran riehakkaita kekkereitä, että seurassa tehtiin päätös peijaisten muuttamisesta koko perheen päivätapahtumaksi. Ratkaisu oli hyvä. Tapahtuma on tosi tykätty, näkeehän sen jo vieraskirjastakin.
Tyrnävän Riistansuojelijat ry:n kirjoilla on 650 jäsentä, joista 136 on hirvimiestä. Heidät on jaettu kymmeneen eri porukkaan. Metsästysmaita tyrnäväläisillä hirvenpyytäjillä on käytössään noin 46 000 hehtaaria.
Kauko Matinlauri metsästää itse Keskikylän pienessä, mutta sitäkin tehokkaammassa porukassa.
– Meitä on yhdeksän. Taitaa olla tällä hetkellä seuran pienin porukka. Suurimmassa on 25 miestä.
Pyyntilupia liikeni tänä syksynä Tyrnävälle 90 aikuisen hirven ja 60 vasan verran. Niistä noin puolet oli lauantaihin mennessä kaadettu.
– Tänä syksynä hirviä ei ole ollut liikkeellä siinä määrin kuin odotimme, Matinlauri harmittelee ja vierittää syyn susien niskaan.
– Sudethan niitä hirviä liikuttelevat. Suden jälkiä on nähty ainakin Ylipäässä ja Keskikylällä. Kesällä löytyi neljä suden syömää raatoa.
Matinlauri ei pistäisi sudenkaatolupia pahakseen.
– Sudet saavat meidänkin alueella niin paljon vahinkoa aikaiseksi, että joutaisi niistä muutaman vähentää.
Hirvenpyyntiä hidastavat paitsi sudet, myös porukoiden ukkoutuminen.
– Aika harmaahapsista väkeähän tuolla metsissä kulkee. Se ei ole ainoastaan meidän ongelma, vaan sama homma on joka paikassa.
Matinlaurin näkemyksen mukaan nuoret eivät innostu hirvenpyynnistä harrastuksen sitovuuden takia.
– Kyllähän se niin on, että jos on puoliso kattelussa, tuore parisuhde tai pieniä lapsia, ei silloin joka viikonloppu tee mieli lähteä molempina päivinä kahdeksitoista tunniksi metsään.
Matinlauri myöntää, että joskus hänen omaa sydäntäänkin riipaisee, kun 4,5-vuotias tyttären poika kysyy ”onko papan aina pakko lähteä”.
– Luonnon vetovoima on niin kova, että melkein sitä voi pakoksi sanoa. Metsässä liikkuminen on parasta hermolepoa mitä tiedän. Kyllä se menee ampumisen ja saaliinkin edelle.
Tyrnävän hirvipeijaiset huipentuivat perinteiseen hirvenlihahuutokauppaan. Tänä vuonna metsästysseura huutokauppasi hieman vajaan kolmen hirven lihat.
– Huutokaupalla ei ole tarkoitus tehdä voittoa, vaan kattaa peijaisten kulut, Matinlauri selitti.
– Tänään ei aloiteta kuparipannulla, vaan jauhelihalla. Ensimmäinen pussi määrittää koko satsin hinnan, seuran puheenjohtaja kuulutti Kuulammen koulun eteisaulassa huutokaupan alkajaisiksi.
Jauhelihan kilohinnaksi määräytyi tänäkin vuonna 10 euroa.
Tyrnäväläinen Terttu Lithovius lähti huutokaupasta kotimatkalle kahden 1,5 kilon jauhelihapussin kanssa.
– Mahtavan makuista lihaa. Ei tätä arkena raaski syödä. Pyhänä voi pyöräyttää hirvenlihapullat, -pihvit tai -murekkeen, joka vuosi huutokauppaan osallistuva Lithovius kommentoi.