Luotettu talonpoika. Laskelmoiva, ovela kettu, joka osasi hyödyntää järjestelmää. Särmikäs, arvonsa tietävä mies, jonka luona ainakin yksi kuningaskin vieraili.
Parhaillaan uutta tutkimusta nuijasodan sotapäälliköstä Hannu Krankasta tekevä liminkalainen tutkija ja historioitsija, FL, TM Markku Kuorilehto sanoo 1500– 1600 -lukujen vaihteen mahtimiehen persoonaa pidetyn liian laimeana. Sota-ansioistaan monella tehtävällä ja etuudella palkittu Krankka ei toiminut pelkästään yhteisen hyvän vuoksi.
– Hän osasi käyttää asemaansa. Siitä kertovat esimerkiksi riidat kirkkoherran palkkasaatavien kanssa. Jo ikämiehenä hän yritti vanhalla maineellaan saada lautamiehet suostumaan siihen, että hänen seurakunnalle maksettavat velkansa kuitattaisiin. Ne siirtyivät perikunnalle. Hän pyysi paljon asioita ja tiesi oman hyvänsä.
Jo 35 vuotta Liminkaa tutkinut Kuorilehto on halunnut keskittyä uudessa kirjassaan erityisesti sotapäällikön persoonaan ja aikakauden elämään.
– Siihen millaista arki on Krankan kotitilalla ollut. Tutkimuksen aikana henkilökuva on kirkastunut.
Lisätietoa Markku Kuorilehto on löytänyt myös Hannu Krankan pojan elämään. Apua on ollut digitalisaatiosta, mikä on tuonut esimerkiksi lukuisat ruotsalaiset lähteet tutkijan käyttöön. Tutkimuksessa hän on hyödyntänyt muun muassa verotietoja, voudin tilejä, hallinnollista kirjeenvaihtoa, tuomiokirjoja ja sakkoluetteloita.
– Verovapaus oli Krankkojen onni, mutta tutkijan epäonni. Kun veroja ei maksettu, jäävät verotustiedot vajavaisiksi muihin talonpoikiin nähden.
Lue lisää 17.6. Rantalakeudesta tai diginä.
