Lumijoki Lumijokinen Anna-Liisa Pottala, 75, istahtaa keittiönpöydän ääreen ja avaa tablettitietokoneensa. Aloitusnäyttö on tikutettu täyteen eri sovelluksia, joista Anna-Liisa valitsee tottuneesti yhden: Facebookin. Täältä hän käy joka päivä kurkistamassa, miten maailma makaa.
Etusormi liu’uttaa uutisvirtaa eteenpäin ja käy välillä mutkan näytön vasemmasta reunasta löytyvän tykkää-painikkeen kohdalla. Laite päästää äänen jokaisen tykkäyksen merkiksi.
– Olen ollut somessa jo kauan mukana. Facebookiin liityin 5–6 vuotta sitten. Täällä pysyy hyvin kärryillä Lumijoen ja Limingan asioista. Jos ei täällä olisi mukana, jäisi monesta ajankohtaisesta tiedosta paitsi.
– En ole mitenkään hirveän aktiivinen kommentoija vaan enemmänkin seurailen, tykkäilen ja onnittelen, Anna-Liisa kuvailee some-käyttäytymistään.
Sosiaalisen median lisäksi tämä nainen hallitsee älypuhelimen moninaiset sovellukset aina navigaattorista WhatsAppiin. Älylaitteen kautta Anna-Liisa asioi pankissa, lukee lehdet, katsoo tv-sarjoja ja pitää yhteyttä tuttaviinsa. Myös monenlainen tiedonhaku, tuotevertailu sekä ajanvaraus käy näppärästi kotisohvalta käsin.
– Kyllä tässä monta askelta säästää. Onhan se kätevää ja säästää paljon vaivaa ja aikaa, kun ei tarvitse soitella ja puhelimessa roikkua, Anna-Liisa hymyilee.
Älylaitteet ja niiden myötä myös sosiaalinen media ovat tulleet osaksi arkeamme. Anna-Liisa ihmettelee, miksei ihmisiä – varsinkin iäkkäämpiä – opasteta enemmän netin ja somen käytössä. Missä ovat ATK-kurssien kaltaiset tietopaketit, jotka antaisivat eväitä digitalisoituvaan maailmaan? Hän on sitä mieltä, että ikäihmisiä kannattaisi rohkaista mukaan.
– En minä sitä some-maailmaa itsekään hirveästi osaa. Mutta tiedän, että siellä kannattaa olla vähän varovainen eikä kannata kaikkien kaveripyyntöihin vastailla. Eikä kannata tiedottaa, jos lähtee reissuun eikä ole kotona. Itselläni on sellainen periaate, että julkaisen reissukuvia vasta sitten, kun olen palannut kotiin.
Anna-Liisa on omistanut tietokoneen ainakin viimeiset kaksikymmentä vuotta. Nyt myös älypuhelin ja tabletti ovat osa hänen päivittäistä arkeaan. Hän uskoo, että erilaisten laitteiden hallitseminen tuntuu luontevalta siksi, että tietokone oli yksi hänen työkaluistaan hänen toimiessaan OYS:n ravitsemustyönjohtajana.
– Se on varmasti madaltanut kynnystä, kun työelämässä tietokonetta käytin, 12 vuotta eläkkeellä ollut Anna-Liisa miettii.
Ikätovereidensa joukossa Anna-Liisa on poikkeuksellinen. Moni yli 70-vuotias kokee uuden teknologian omaksumisen työläänä. Tietotekniikkaan tutustuminen on voinut jäädä oman innostuksen varaan, ja kaikki eivät ole yhtä innostuneita kuin Anna-Liisa.
– Etupäässä se taitaa olla sitä muutosvastarintaa. Mielestäni kaikkien kannattaisi kuitenkin edes opetella tekstiviestien lähettäminen ja pankkiasioiden hoitaminen netin kautta.
Liikakäyttöön sortuu Anna-Liisan mukaan helposti varttuneempikin somettaja. Itsekin hän huomaa joskus viettävänsä liian kauan laitteen äärellä. Varsinkin pelit koukuttavat – sen Anna-Liisa tietää omastakin kokemuksesta.
– Älylaitteisiin ja someen saa kyllä menemään aikaa. Siinä saa olla aika jämynä. Peliaika pitää jollain tavalla rajoittaa – varsinkin lapsilla.
Ihan pelkkää ruudun tuijottelua ei Anna-Liisan elämä kuitenkaan ole. Hän harrastaa aktiivisesti kuntosalia, käsitöitä, matkustelua ja vastaa myös yksin ison omakotitalon ylläpidosta. Aikaa liikenee myös keskustan paikallisyhdistykselle sekä tarkastuslautakunnassa ja keskusvaalilautakunnassa toimimiselle. Some ei ole korvannut muita kommunikointitapoja, vaan se toimii niiden rinnalla.
– Kaipaan edelleen kommunikaatiota. Puhelimella soittaminen on mukavaa, ja on kiva kuulla ihmisen ääni. Kyläilykulttuuri ei ole sekään vähentynyt somen vuoksi, mutta joku sukka on saattanut jäädä kutomatta, hän naurahtaa.