Tupoksessa elettiin toukokuun loppupäivinä jännittäviä hetkiä, kun karhu eksyi taajaan asutun alueen tuntumaan. Karhuhavainnosta tehtiin ilmoitus hätänumeroon.
Poliisin robottipuhelin hälytti avuksi paikallisen riistanhoitoyhdistyksen SRVA-toimijat, jotka aloittivat suurpedon häätöoperaation.
Limingan seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja sekä suurriistavirka-aputoiminnassa (SRVA) mukana oleva Markku Halonen kertoo Tupoksen karhuhavainnon saaneen nopeasti some-julkisuutta ja näin ollen moni lähtikin mielenkiinnosta katsomaan, josko pääsisi näkemään mesikämmenen omin silmin.
Tämä vaikeutti poliisin virka-avuksi hälytettyjen SRVA-toimijoiden työtä, sillä ihmisen jo satojen metrien päästä haistavan eläimen liikkeisiin ei enää pystytty reagoimaan toivotulla tavalla.
Tästä olisi voinut aiheutua vaaratilanne sekä karhulle että paikan päälle kerääntyneille ihmisille. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, ja lopulta tilanteen rauhoituttua karhu poistui Tupoksesta sille tutummalle reitille Liminganlahden suuntaan.
– Kun SRVA-toiminta on käynnissä, siitä ei saisi tulla mikään nähtävyys vaan mieluummin ulkopuolisten olisi pysyttävä pois. Se riittää, että ihmiset soittavat hätänumeroon. Tilanne lähtee purkautumaan sitä kautta, Halonen alleviivaa.
Riistanhoitoyhdistysten ylläpitämä SRVA-organisaatio välittää poliisille metsästäjien virka-apua suurriistakonflikteissa. Tavallisimmin virka-apua tarvitaan kolareissa loukkaantuneiden hirvieläimien, suurpetojen tai villisikojen jäljestämiseen sekä suurpetojen karkottamiseen asuinalueilta. Suurpetojen karkotus taajamista on aina poliisijohtoista.
Halonen kertoo Limingan ja Lumijoen alueella olleen tämän vuoden puolella yhteensä 15 SRVA-tapahtumaa.
Tupoksen tapaus kuuluu suurpetopuolen tehtäviin, joiden määrä on Halosen mukaan lisääntynyt viimeisen puolentoista vuoden aikana.
– Petoasia on tullut meille tänne uutena asiana. Toki karhuja on ollut täällä jo kymmeniä vuosia, mutta aiemmin ne ovat olleet vain ohikulkijoita.
– Viimeisen puolentoista vuoden aikana meillä on ollut yksi ilves- ja yksi susikolari ja yksi ilveksen häätö Varjakassa. Lisäksi Revonlahden puolella on ollut kaksi susikolaria. Petojen määrä on lisääntynyt, Halonen toteaa.
Tällä alueella tavallisimpia SRVA-tehtäviä ovat kolareissa loukkaantuneiden hirvieläinten jäljestämiset. Myös hirviaitojen väliin joutunut suurriista työllistää jonkin verran.
Hirvikolarit ovat kuitenkin Halosen mukaan vähentyneet reilun kymmenen vuoden aikana huomattavasti: pahimpina vuosina kolareita sattui noin 40 vuodessa, nyt vastaava luku on 10.
Pahimmat hirvikolarialueet löytyvät Nelostien varrelta Limingan seudun ja Siikajokilaakson riistanhoitoyhdistysten rajapinnasta sekä Limingan puolelta Hirvinevan alueelta.
Molemmilla alueilla vaarasta kertoo hirven kuvalla varustettu varoituskolmio. Halonen toivoo, että ihmiset reagoisivat hirvivaaraan nykyistä paremmin.
– Kun merkki on laitettu, ei sitä ole laitettu turhaan. Se kertoo, että sillä alueella on todellinen hirvikolarivaara. Jopa 75 prosenttia alueen hirvikolareista tapahtuu hirvivaroitusmerkkien alueella.
Suurpetokohtaamiset ovat verrattain harvinaisia lakeuden seudulla, mutta Halonen arvelee niiden määrän kasvavan tulevaisuudessa.
– Vielä ne ovat vähäisiä, mutta ne tulevat lisääntymään. Esimerkiksi karhukolarin todennäköisyys kasvaa koko ajan. Jos karhun kanssa kolaroi, kannattaa pysyä autossa ja soittaa hätänumeroon. Ja kannattaa muistaa, että myös loukkaantunut hirvi voi olla arvaamaton, Halonen ohjeistaa.
Suurriistan kanssa kolaroidessa on aina soitettava hätänumeroon, jotta kolaripaikasta saadaan merkintä poliisin sekä SRVA:n tietokantoihin.
Osassa Suomea susikannan vahvistuminen on vaikeuttanut koiran käyttämistä osana SRVA-toimintaa. Lakeuden alueella ongelmaa ei kuitenkaan vielä Halosen mukaan ole.
– Täällä olemme vielä kohtuullisen hyvin pärjänneet susien kanssa. Vielä on uskallettu laittaa koira kolarihirven perään. Ennemminkin sudet hankaloittavat syksyn hirvenmetsästystä kuin SRVA-toimintaa. Susien häätämistilanteissa koiran käyttäminen olisi kuitenkin haasteellista. Siinä ei koiria tohtisi käyttää, sillä se voisi olla koiran viimeinen SRVA-tehtävä.
Halonen kertoo Limingan seudun riistanhoitoyhdistyksen hiljattain lisänneen petoyhdyshenkilöiden määrää. Nyt alueen joka kulmalta löytyy oma petoyhdyshenkilö, joka ottaa vastaan suurpetohavainnot.
Halonen muistuttaa, että kaikista suurpetojen, eli ahmojen, ilvesten, susien ja karhujen, pihavierailuista ja myös jäljistä tulisi ilmoittaa petoyhdyshenkilölle. Vahinkoa aiheuttavasta tai toistuvasti häiriökäyttätyväst suurpedosta tulee puolestaan ilmoittaa hälytyskeskukseen. Toimenpiteitä voi vaatia myös taajama-alueelle eksynyt karhu tai villisika.
Havaintojen määrä vaikuttaa kanta-arvioihin ja myös karkotuslupien saamiseen. Esimerkkinä hän mainitsee Lumijoen Varjakan kotipihoilla alkuvuodesta piipahdelleen ilveksen, jota varten saatiin hankittua loukutuslupa tiheiden pihavierailujen perusteella.
Lupa osoittautui yllättävänkin tehokkaaksi.
– Luvan saatuamme ilves lähtikin omatoimisesti eikä enää tehnyt pihavierailuja, Halonen hymähtää.
Riistaonnettomuuden sattuessa:
Varoita muuta liikennettä: Aseta varoituskolmio 200–300 metrin päähän onnettomuuspaikasta tien onnettomuusalttiille puolelle. Laita hätävilkut päälle ajoneuvostasi, ja siirrä se mahdollisuuksien mukaan tien reunaan tai pysäköintilevikkeelle. Huolehdi loukkaantuneista taitojesi ja kykyjesi mukaan. Jos eläin on kuolleena tiellä, siirretään se mahdollisuuksien mukaan tien pientareelle.
Ilmoita poliisille: Riistakolarit, joissa toisena osapuolena on villisika, hirvieläin tai suurpeto tulee aina ilmoittaa poliisille. Ilmoitus tehdään soittamalla yleiseen hätänumeroon 112. Poliisi ottaa yhteyttä erityiseen suurriista virka-apuryhmään (SRVA), joka huolehtii tilanteen loppuunsaattamisesta kuolleen tai loukkaantuneen eläimen suhteen.
Anna paikkakuvaus: Kun ilmoitat onnettomuudesta poliisille, kerro onnettomuuspaikka mahdollisimman tarkasti. Jos ilmoitusta ei tehdä suoraan onnettomuuspaikalta, kannattaa nollata auton välimatkamittari ennen poistumista. Näin tietää tarkasti, miten pitkän matkan on ajanut ennen ilmoituksen tekemistä.
Merkitse onnettomuuspaikka: Paikka merkitään mieluiten riistaonnettomuusmerkillä, joka sidotaan kolaripaikalla olevaan kaiteeseen, aurausmerkkiin, puun oksaan tai muuhun sopivaan paikkaan. Riistaonnettomuusmerkin voi tulostaa itse Suomen riistakeskuksen nettisivulta. Säilytä merkkiä autossa ja varaa autoon kuminauhaa tai narua lipukkeen kiinnittämistä varten. Merkin käyttäminen nopeuttaa SRVA-henkilöiden työtä huomattavasti. Onnettomuuspaikan voi merkitä myös muulla näkyvällä esineellä, kuten muovikassilla.(Lähde: www.riista.fi)
