Koulujen aloitus on tuonut takaisin tutut rutiinit. Niihin kuuluu myös se, että aamuisin väsään tyttärelleni eväitä kouluun. Välipala, juoma, voileivät, jälkiruoka. Niin, se jälkiruoka. Meillä tuo osio kuitataan parilla keksillä tai suklaanpalasella - mutta aika monen belgialaislapsen koulupäivän ruoka koostuu pelkästään kakuista ja sokerimehuista.
Belgiassa kauppojen hyllyt notkuvat houkuttelevasti pakatuista sokeriherkuista. Kohdeyleisönä ovat tietenkin lapset - ja äidit ja isät, jotka eivät ehdi tai viitsi käyttää kallista aikaansa terveellisempien eväiden valmistamiseen. Onhan toki helpompaa sujauttaa yksittäispakattuja eineskakkuja koulureppuun, kuin tehtailla voileipiä. Varsinkin jos perheestä löytyy useampi koululainen.
Maassa maan tavalla, niin tässäkin asiassa. Mutta kyllä myönnän surevani tyttäreni koulukaverin puolesta, jonka eväät koostuvat karkkipussista.
Onkohan Belgiassa koskaan kuultu lasten sokerihumalasta? Ei ilmeisesti. Uskoisin opettajien työpanoksenkin helpottuvan, jos tarjolla olisi terveellinen kouluateria kuten Suomessa.
Lastensadun’Jali ja Suklaatehdas’ näyttämö voisi hyvinkin löytyä Belgiasta. Suklaatehtailija Villi Vonka sponsoroisi tyytyväisenä lastenkerhoja, kouluja ja harrastuksia. Kerhotädit pitäisivät lapset hiljaisina karkkeja lahjomalla. Ai niin, tämähän ei ole satua vaan esimerkki elävästä elämästä.
Toisaalta belgialaisia hemmotellaan edullisilla ja laadukkailla vihanneksilla. Terveellinen ruoka ei verota kukkaroa kuten Suomessa. Kun muutin Belgiaan, mieheni sai koulittua minusta vihannesten ystävän. Ymmärsin, että onhan niitä muitakin vihanneksia kuin peruna. Mieheni mielestä peruna ei ole edes vihannes! Toki hänkin on oppinut arvostamaan erityisesti suomalaista perunaa. Tällaista tämä ruohonjuuritason kulttuurivaihto on.
Kyllähän me suomalaisetkin tykkäämme sokeriherkuistamme, ja siinä ei ole mitään pahaa. Joskus mietin, että ryhtyisin täysipäiväiseksi kotileipuriksi. Sen verran suosittuja suomalaisilla resepteillä leivotut kakkuni ovat paikallisten mielestä. Belgialaiset itse eivät ole leipojakansaa. Hyvä, että pääsen näinkin helposti pätemään! Leivinjauhe, kardemumma, siirappi ja kuivahiiva on tuotava Suomesta saakka. Nämä raaka-aineet kasvattavat salaperäisyyden ilmapiiriä. Kohta on taas piparkakkukausi ja pääsen nauttimaan jakamattomasta suosiosta!