Nyt kun finaalista on kulunut muutama päivä, minkälaisia ajatuksia voitto on herättänyt ja kuinka kovaa pyöritystä viime päivät ovat olleet?
– Kaikkinensa viime viikko oli aikataulultaan todella tiivis. Oli paljon pressitilaisuuksia ja keikkoja ja ihmiset halusivat kovasti tulla juttelemaan ja ottamaan kuvia. Kyllähän tässä vielä pikkuisen sumussa on. Toki olen äärettömän onnellinen ja iloinen. Kun torstaina päästään tangokuningatar Saana Sassalin kanssa hyppäämään lavalle, niin ehkä sitten ajatukset alkavat vähän realisoitumaan ja kirkastumaan.
Osasitko aavistella voittoa missään vaiheessa kilpailua?
– Toisella kierroksella ajattelin, että se voisi olla jollain tavoin mahdollinen asia. Sain biisikseni Tango Marian, mikä sopii minulle aika hyvin. Kai siinä jonkin sortin itseluottamus heräili. Tuli hyvä fiilis. Yleensäkin koko finaalin ja viime viikon oli hyvä ja rento olo. Ja terveellä tavalla itsevarma. Finaalin aikana alkoi tuntumaan, että tämähän saatta toimia ihan hyvin.
Viimeinen kilpailutango taisi olla tunteellinen hetki, mitä silloin liikkui mielessäsi?
– Koko finaalipäivä oli äärettömän tunteellinen. Ennen jokaista finaaliesitystä lavan takana odotellessa tuntui, että alkaa vähän huuli tärisemään. Se oli kuitenkin aika raskas puristus välillä. Joka yö mentiin sellaisilla kahden tunnin yöunilla. Kun on vähän väsynyt ja pikkuisen on painettakin, niin kyllähän se tuntuu. Superfinaalibiisin aikana paineet alkoivat helpottamaan. Sitten se purkautui myöhemmin itkuna koko homma.
Kuukausi sitten vedonlyöntitoimistot nostivat sinut ennakkosuosikiksi, näkyikö se mitenkään kilpailussa tai koitko olevasi ennakkosuosikki?
– En missään vaiheessa kokenut olevani ennakkosuosikki, enkä edes ajatellut sellaisia asioita missään vaiheessa. Laskeskelin, että meitä voisi olla sellainen kolmen kärki, joista kuka tahansa voi voittaa. Nyt se olin minä. Meillä oli äärimmäisen hieno porukka. Joidenkin harjoitusten aikana joku nosti tämän asian esiin. Siinä katseltiin poikien kanssa niitä kertoimia, että tällaiset ne nyt ovat. Ei tehty siitä sen suurempaa numeroa.
Onko tulevaisuus vielä ehtinyt selkiytyä, milloin palaat seuraavan kerran kotiseudulle?
– En muista tarkalleen, mutta minulla on joku käsitys, että marraskuussa olisi ollut Seurojentalolla tanssit. Katselin tuossa keikkakalenteria, eipä siinä hirveästi vapaapäiviä ollut. Loppukuulle oli kolmetoista keikkaa. Aikamoista haipakkaa on luvassa, mutta eipä siinä mitään, kun tykkää tästä touhusta. Kerrohan terveiset Tyrnävälle ja muutenkin sinne päin!