Kesäkuun puolessa välissä vuonna 1941 kutsuttiin miehiä Limingasta, Tyrnävältä, Temmekseltä, Lumijoelta, Revonlahdelta ja Siikajoelta Liminkaan. Heistä perustettiin Sissipataljoona 3. Ennen juhannusta pataljoona marssi pölyistä tietä pitkin Ouluun, josta pataljoona kuljetettiin Suomussalmelle. Sissipataljoona 3 siirtyi Suomussalmelle lähelle talvisodan taistelupaikkoja.
Kokkojärvellä pidettiin harjoitusleiri. Siellä tehtiin pataljoonan ensimmäinen sauna. Saunominen oli suomalaisille sotilaille välttämätön puhdistautumis- ja virkistäytymiskeino.
Sissipataljoona 3 teki saunan aina kun oli aikaa. Se saattoi olla nopeasti kyhätty telttasauna, jossa saunominen keskeytyi vihollisuuksien takia.
Sissipataljoona 3 marssi Raatteentietä rajan yli 9.7.1941. Suuntana oli Uhtua, jossa pataljoona joutui ankariin taisteluihin. Vuonnisen-Pistojoen-Korpijärven taistelut olivat kuluttavia.
Sissipataljoona 3 tarvittiin taistelemaan ja auttamaan muualla, joten se siirrettiin 17.-18.8. 1941 kuorma-autoilla Kuusamon kautta Kiestinkiin. Se sai käskyn marssia Kiestingistä rautatietä pitkin 18 kilometria Louhen suuntaan. Se pysähtyi Veturipuron itäiseen maastoon.
Vihollinen saatiin radalla mottiin, mutta sitä ei saatu tuhottua. Siirryttiin puolustukseen Veturipurolla. Idempänä 28 kilometrin päässä Kiestingistä oli Jussi Turtolan joukot vaikeassa motissa.
Sissipataljoona linnoittautui ja sai pidettyä asemansa vihollisen kovasta rynnistyksestä huolimatta. Hiki säästää verta, oli pataljoonan komentaja Könösen ohje. Hän sai ylennyksen everstiluutnantiksi 17.9.1941, mutta astui seuraavana päivänä omaan miinaan haavoittuen jalkaan.
Sissipataljoona 3 sai vastuualueekseen Pääjärven kaistan, jolla pataljoonalla oli neljä tukikohtaa. Se merkitsi jatkuvaa partio- ja sissitoimintaa. Armeijakunnan komentaja määräsi Kiestinki-Louhi -radan sillan räjäyttämisen. Silta oli vain 18 kilometriä Louhesta. Asiaa valmisteltiin huolellisesti.
Osasto Karhunen lähti liikkeelle aamulla 15.2.1942. Osasto palasi noin 40 tunnin kuluttua oltuaan melkein koko ajan liikkeellä. Sillan räjäyttäminen onnistui hyvin. Huono lentosää suojasi vihollisen koneilta. Tappioita ei tullut.
Kesällä 1942 ei ollut suuria kahakoita. Silloin saatiin kalastaa Pääjärvellä. Kevättalvella 1943 valmisteltiin Sissipataljoona 3:n siirtämistä Kajaaniin. Pääjärven kaistan vastuu siirtyi saksalaisille 26.3.1943.
Kajaanissa kunnostettiin varusteita ja harjoiteltiin. Siellä ollessa perustettiin 15. Prikaati, jonka 1. Pataljoonaksi tuli Sissipataljoona 3. Tämä pataljoona 1/15. Pr siirrettiin Äänislinnaan ylipäällikön reserviksi 13.6.1943. Äänislinnassa harjoiteltiin ja tehtiin linnoitustöitä. Sieltä pataljoona siirtyi 6.-8.10.1943 Syvärille Kuuttilahden alueelle. Asemasodan aikana 12.10.1943-20.6.1944 olivat menetykset vähäisiä, mutta paljon pahempaa oli tulossa.
Neuvostojoukot tulivat voimalla Syvärin yli 21.6.1944. Suomalaiset joutuivat perääntymään käyden katkeraa viivytystaistelua. 1/15. Pr. perääntyi Laatokan rantakaistaleella. Sammatus, Vitele ja Salmi olivat I Pataljoonan ankarien taisteluiden paikkakuntia.
Kun pataljoona oli perääntynyt lähelle U-asemaa, pääsi I Pataljoona sen selustaan reserviin 10.7. illalla. U-asema oli osittain linnoitettu. uudeksi komentajaksi tuli ratsumestari Toivo Eskola.
Kauan ei I Pataljoona saanut olla reservissä. Pataljoona joutui 15.-17.7.1944 kaksi kertaa vihollisen ankaraan yhteenottoon vihollisen kanssa. Nietjärven kylän kohdalla vihollinen oli saanut suomalaisten asemia haltuunsa eikä niitä saatu takaisin. I Pataljoona sai tehtäväkseen puhdistaa juoksuhaudat vihollisista. Komentaja Eksola tilasi paljon käsikranaatteja. Hän tarkkaili tilannetta juoksuhaudassa. Hän hyppäsi muutaman miehen kanssa juoksuhautaan ja antoi muille merkin tulla perässä.
Taistelu kesti seitsemän tuntia eikä vihollinen saanut enää jalansijaa U-asemasta. Näin suomalaiset saivat merkittävän torjuntavoiton. Aselepo tuli voimaan 4.9.1944. I Pataljoona siirrettiin Liminkaan.
I Pataljoona joutui vielä ajamaan saksalaisia Lapista. Se osallistui Kemin valtaukseen, mutta ei pystynyt estämään Kemijoen siltojen räjäyttämistä. Pataljoona marssi Kemijoen rantoja Rovaniemen pohjoispuolelle. Pataljoona marssi takaisin samoja reittejä Liminkaan. Perillä oltiin 12.11.1944. Miehet kotiutettiin 15.-20.11.1944 maan eri sotilaspiireihin. Miehiä oli tullut eri puolilta Suomea I Pataljoonan sotapolun eri vaiheissa.