Sauli Pahkasalo kirjoitti (RL 10.1.) sisällissodasta Limingassa 1918. Tiiviissä asiajutussa on käytetty liminkalaisia lähteitä. Pääasiassa Iikka Niemelän kirjoittamaa historiikkia Limingan suojeluskunnasta.
Liminkalainen everstiluutnantti Eino Pitkäkoski kirjoitti jutun aseriisunnasta Limingassa. Kirjoitusta ei liene julkaistu missään.
Vuosikymmeniä sitten Kalle Arvolan liikkeellepanema kirjoitus kulkeutui välikäsien kautta minulle. Tongin ”arkistoani”, mutta kirjoitus ei osunut etsijän käteen. Muistini mukaan kirjoitus noudatti samaa kaavaa kuin Niemelän kirjoitus. Se oli kuin todistus siitä, että näin tapahtui.
Limingan aseriisunnasta kertovissa kirjoissa kerrotaan, miten Oulun suojeluskuntalaiset riisuivat venäläiset aseista ja saaduilla aseilla osallistuttiin Oulussa venäläisten aseriisuntaan. Iäisyysottelu Liminka - Oulu on tähän asti päättynyt oululaisten voittoon.
Todellisuudessa oululaisia oli kaksi miestä aseriisunnassa mukana ja heidän lisäkseen kaksi jääkäriä. Oulusta olivat mukana hammaslääkäri Tor Ekman ja kauppias Eino Adolf Engelberg. Heidän lisäksi olivat mukana jääkärit Theodor Grünn ja Aarne Korhonen.
L.O. Hannulan teoksessa Suomen vapaussodan historia on kohta, jossa kerrotaan: ”Limingassa aloitettiin. Kun liminkalaiset eivät voineet aivan yksin sulin käsin riisua aseista paikkakunnalla majailevaa, noin 50 miehen vahvuista venäläistä osastoa, pyysivät he apua Oulusta, missä todettiin olevan kättä pitempää. Noin 200 miestä lähetettiin jääkäri T. Grünnin johdolla paikalle ja 29 p:nä venäläiset laukaustakaan ampumatta riisuttiin aseista.
Hannulan vapaussodan historian 5. painoksen lähdeluettelossa on jo maininta Iikka Niemelän historiikista.
Kalevassa oli (28.1.1928) laajahko juttu Oulun suojeluskuntalaisista. Suuri joukko suojeluskuntalaisia oli tammikuun 28. päivänä 1918 lähdössä Liminkaan riisumaan venäläisiä aseista. Joukko ei saanut junaa käyttöönsä eikä marssimalla lähdetty Liminkaan. Matka aseriisuntaan Liminkaan jäi aikeeksi.
Lakeuden pitäjien miehet matkasivat aseriisuntaa seuranneena yönä hevosraitona Ouluun, jossa oli tarkoitus riisua venäläiset aseista. Se ei onnistunut. Tästä retkestä eivät kirjojen kirjoittajat mitään mainitse. Ainoastaan maaherra Kalle Määtän elämäkerrassa on muutaman rivin maininta maakunnan miesten aseretkestä.
Iäisyysottelu Oulu-Liminka vuoden 1918 aseriisunnasta jatkuu. Oulu saa kerta toisensa jälkeen ottelukehään alan ammattilaisia, jotka eivät lue Niemelän kertomaa historiaa tai eivät välitä sen esittämistä asioista.
Kun näin on, historian vääristymä säilyy vääristymänä ajasta iankaikkisuuteen! Hyttysen hyrinä ei kauaksi kuulu.
Vuosia sitten lähetin kuvitetun kertomuksen Limingan aseriisunnasta Vapaussoturi- lehteen. Tietenkään kirjoitusta ei julkaistu. Mitenpä tuntemattoman toimittajatollon kirjoitus olisi voitu julkaista, kun kertoi asian toisin kuin mitä viisaat, kaikkitietävät historioitsijat ovat kirjoittaneet.
Sota-arkistossa on Limingan suojeluskunnan pöytäkirjoja. Onko johonkin pöytäkirjaan merkitty tietoja aseriisunnasta ja Lakeuden miesten aseriisuntaretkestä Ouluun, on tietämättä. Yksikään asiasta kirjoittanut tuskin on tutkinut Sota-arkistossa Limingan suojeluskunnan pöytäkirjoja.
Venäläiset sotilaat vietiin hevoskyydillä Rantsilaan ja siitä eteenpäin. Vuosia sitten soitti mies Kempeleestä. Hänellä oli hauskaa kerrottavaa kyydityksestä. Sanoi keränneensä tietoja muun muassa Sota-arkistosta. Ikävä kyllä, en kirjoittanut tarinoita muistiin ja soittajan nimen olen unohtanut.
Jos soittajan töppönen vielä nousee ja muisti pelaa, soitappa uuvestaan!