Liminka Liminkalaisen Ari Korvelan puhelin on soinut viime aikoina taajaan. Hänelle on kaupiteltu salaojituksia, viemäreiden kuvaamista, putki- ja keittiöremontteja sekä talon yläpohjan eristämistä. Myös ikkunaremontteja on kaupiteltu.
Usein puhelut tulevat kello neljän tietämissä iltapäivällä, joskus jopa 5-10 minuutin välein. Erilaisia yhteydenottoja on ollut kuukauden sisään lähemmäs kymmenkunta.
– Toissaviikolla kotonani kävi kaksi miestä, jotka tarjosivat savupiipun kuvaamista. Kun kieltäydyin, myyjä tarjosi sen sijaan talon yläpohjan eristämistä, Korvela kertoo.
Lyhyen keskustelun aikana Korvelalle selvisi, ettei myyjä ollut perillä ainakaan eristämisasioista. Korvela pitää myös savupiipun kuvaamista täysin turhana puuhana.
– Nuohooja tarkistaa vuosittain savupiipun kunnon. Minusta tuo on höpöhommaa.
Nämä myyjät olivat sen verran sinnikkäitä, että Korvela joutui laittamaan oven kiinni heidän nenänsä edestä kieltäydyttyään tarjouksista tiukasti ja lyhytsanaisesti.
Edellisviikolla Korvela sai puhelun salaojaurakoitsijaksi itsensä esitelleeltä henkilöltä. Vaikka Korvela kieltäytyi salaojitustarjouksesta, mies ei ollut antaa periksi. Useaan otteeseen hän sanoi olevansa aivan Limingan Virkkulassa asuvan Korvelan lähistöllä kaivinkoneineen ja ilmoitti ajavansa pian paikalle. Korvela kielsi häntä tulemasta ja väitti lopulta, ettei ole edes kotonaan.
– Minulle on tullut lyhyen ajan sisään kaksikin soittoa, joissa on tarjottu salaojituksia. Molemmissa tapauksissa mies oli kaivinkoneineen ”aivan lähellä”. Myös keittiön kaappeja tarjoava kertoi, että remontteja tehdään parhaillaan ”tällä alueella”.
Korvela sanoo, että kunniallisilla yrittäjillä pitäisi olla kuvalliset henkilökortit, joista voi tarkistaa sekä henkilöiden että yrityksen nimet. Pelkkä tarra pakettiauton kyljessä ei vakuuta häntä siitä, että kyseessä on oikea ja kunniallinen yritys.
Liminkalaismies kummastelee, miksi näitä yhteydenottoja on tullut viime aikoina niin paljon, ja miksi ne kaikki liittyvät jollain tavalla hänen omakotitaloonsa.
– Talo on rakennettu vuonna 1978, ja siihen on tehty remontteja. Tarkistavatko nämä kauppiaat jostain rekisteristä, missä on vanhoja tontteja ja taloja, ja ottavat sitten omistajiin yhteyttä? Tiedän iäkkäitä ihmisiä, joille on myyty kallis ikkunaremontti aivan turhaan. Myyjät ovat usein hyvin aggressiivisia.
Kolmisenkymmentä vuotta sitten Liminkaan muuttanut Korvela sanoo vuosien mittaan havainneensa, ettei Liminka ole mikään lintukoto.
Hänenkin pihaltaan ja autotallistaan on kadonnut skootteri, pappa-Tunturi ja useita polkupyöriä. Sittemmin hän asensi taloonsa hälytysjärjestelmän ja liiketunnistimella varustettuja ulkovaloja.
– Valot ja hälytysjärjestelmä lisäävät turvallisuutta, huomauttaa turvallisuusalan koulutuksen käynyt mies.
Oulun poliisin tietoon on kantautunut etenkin viime viikkojen aikana kertomuksia omakotikiinteistöjen huolto- ja remontointipalveluita aggressiivisesti kaupittelevista ihmisistä.
– Näitä tapauksia on tullut esiin keskusteluissa ja yhteydenotoissa etenkin iäkkäämpien henkilöiden kanssa. Rikosilmoituksiahan tällaisesta tehdään kohtuullisen vähän, joten niitä ei ole tullut juuri tutkintaankaan, kertoo Oulun tutkintayksikön johtaja, rikosylikomisario Markus Kiiskinen.
Ainakin yksi tapaus on johtanut Kiiskisen mukaan tutkintapyyntöön. Koillismaalla puhelinmarkkinoija hiillosti vanhempaa naista erittäin aggressiivisesti ja kahteenkin kertaan ja tarjosi hänen talolleen remonttia. Mitään vahinkoa ei kuitenkaan tapahtunut, sillä naisen omaiset ehtivät väliin.
Viime viikolla poliisin tietoon tuli tapaus Ylikiimingistä. Siellä niinikään vanhemmalle henkilölle oli tarjottu savuhormin puhdistusurakkaa ja esitelty valokuvia puhdistusta kaipaavasta kohteesta.
Pian kävi ilmi, ettei kuvia ole edes otettu ylikiiminkiläisen talon savuhormista. Tässäkin tapauksessa omaiset ehtivät apuun. Poliisille ei tehty asiasta tutkintapyyntöä.
Poliisille on kerrottu tapauksia hyökkäävistä myyjistä, jotka kaupittelevat viemäreiden kuvaamista. Näitä tilanteita on raportoitu Oulun seudulta.
Kiiskisen mukaan raja epärehellisen kotimyynnin ja suoranaisen huijauksen välillä on veteen piirretty viiva. Suoranainen rikos on, jos tuotteita tai palveluita myydään törkeään ylihintaan tai jos tuote tai palvelu on jotain muuta, mitä kaupanteossa on sovittu.
– Rikoksen tunnusmerkistön rajan ylittäminen on häilyvää. Myydä saa, ja vaikka se olisi aggressiivista, asiatonta ja törkeää, teko ei välttämättä ole rikoslain tarkoittamalla tavalla rikos. Ja vaikka kotimyynnissä on aina 14 päivän palautusoikeus, on iso vaara, että tällainen kauppa jää puhtaasti omaksi vahingoksi.
Kiiskisen mukaan on varsin luontevaa ihmetellä, hoidetaanko tällaisissa kotimyyntiä harjoittavissa yrityksissä kaikki velvoitteet, kuten verojen maksu, aina asianmukaisesti.
– Tämä on harmittavaa, koska alalla on rehellisäkin toimijoita.
Jos kotiovelle tulee liian innokas myyntihenkilö, ikäihmisiä on kehotettu soittamaan hätänumeroon. Kiiskinen sanoo, että poliisi puuttuu asioihin, joihin sillä on toimivalta.
– Sellainen on esimerkiksi kotirauhan suoja. Jos asunnon haltija haluaa, että kauppiaan on lähdettävä pois, hänen on niin tehtävä. Mutta usein tällaiset myyjät ovat hyvin röyhkeitä ja monet ikäihmiset arkoja käskemään, Kiiskinen sanoo.
– Myös petos tai törkeä petos on poliisiasia.
Kiiskisen neuvo onkin: kaupankäyntitilanteeseen ei pidä antautua lainkaan eikä tuntemattomille kannata avata ovea. Jos niin kuitenkin tekee, ei pidä allekirjoittaa mitään paperia. Aikalisän ottaminen ja jonkun läheisen paikalle pyytäminen on suositeltavaa.
Yrityksillä on mahdollisuus saada osoite- ja puhelintietoja, joiden avulla markkinoinnin voi kohdistaa tiettyyn ryhmään.
– Ja internetistä on varsin helppo saada tietoa senioritaloista ja niiden osoitteista, Kiiskinen huomauttaa.