Kempele Rantalakeus uutisoi heinäkuun alussa Kempeleessä sijaitsevan löytöeläintalon lopettavan toimintansa. Lehtijutun jälkeen löytöeläintalon yrittäjä Simo Toloselle alkoi sadella sadoittain viestejä – kannustavia sellaisia.
Positiivinen palaute sai miehen miettimään lopettamispäätöstään uudestaan. Hän alkoi tehdä alustavia laskelmia ja laajennussuunnitelmia, joilla toiminnan jatkaminen saataisiin taloudellisesti kannattavalle pohjalle. Lopulta hän päätti osallistua koko Oulun alueen löytöeläinpalvelun tarjouskilpailuun ja voitti sen.
– Se oli kuin poliittinen päätös, täydellinen takinkääntö. Ja kyllähän minä olen tästä työstä tykännyt, vaikka se on ollutkin raskasta, Tolonen toteaa nyt hymyssä suin.
Tähän asti löytöeläintalo on ottanut vastaan Kempeleen, Oulunsalon, Hailuodon ja Muhoksen löytöeläimet. Ensi vuoden alusta toiminta-alue laajenee ja löytöeläintalon harteille siirtyy koko Oulun alueen löytöeläintoiminta Lumijoelta Yli-Iihin saakka. Lemmikkihoitola Vierashuone jatkaa tuttuun tapaansa löytöeläintalon rinnalla.
Tarjouskilpailuun osallistuessaan Tolonen pisti myös rakennuspiirrokset ja -luvat vireille, sillä laajentuva toiminta vaatii lisätiloja. Nykyinen löytöeläinpuoli muutetaan kokonaisuudessaan koirapaikoiksi ja kissoille rakennetaan uusi majapaikka.
– Investoin 50 neliön kokoisen talon tähän tontille, ja sinne tulee 30 kissakaappia. Pyrin tekemään niistä vähän erilaisia kuin normaalisti, sellaisen viihtyisän ja siistin kokonaisuuden. Lisäksi tulee kaksi kesytyshuonetta, joissa voidaan hoitaa arempia pentueita. Jos laajennusosaa ei saada valmiiksi vuodenvaihteeseen mennessä, vuokraan väliaikaiset tilat naapuritontin hallista, Tolonen kertoo.
Kempeleeseen päätyvien löytöeläinten määrä tulee lisääntymään moninkertaiseksi, joten avuksi on palkattava kokopäiväistä työvoimaa ainakin yhden työntekijän verran. Aiemmin apulaisina on toiminut opiskelijoita ja työkokeilijoita. Lisäksi Tolonen aikoo perustaa keikkatyöntekijöistä koostuvan noutoringin, joka nopeuttaa eläinten kuljetuksia löytöpaikalta Kempeleeseen.
Toiminnan jatkamisen takana on Tolosen mukaan myös ajatus hyljättyjen eläinten arvostuksen nostamisesta. Tiedottaminenkin tulee tehostumaan entisestään.
– Aion nostattaa eläinystävällistä imagoa muun muassa siten, että ensi vuoden alusta yhtään löytökissaa ei myydä testaamattomana vaan jokaiselle tehdään fiv/felv-testi. Näin saadaan otanta siitä, miten paljon tautia on tällä seudulla, mies toteaa.
Vuoden alusta lähtien Oulun ympäryskunnista irti löydetyn lemmikin ensimmäinen sijoituspaikka on Kempeleen löytöeläintalo. Vapaaehtoisilla tulee olemaan ratkaiseva rooli hylättyjen eläimien loukuttamisessa, sillä toiminnan laajennuttua Tolosen aika ei siihen enää juurikaan riitä. Löytäjiä Tolonen ohjeistaa ottamaan ensin kuvan eläimestä ja lähettämään sen hänelle.
– Kuva voidaan laittaan jakoon välittömästi, kun eläin on saatu kiinni. Näin sillä on mahdollisuus löytää kotiin ennen kuin se päätyy tänne. Jos ihmiset haluavat auttaa, ei ole iso vaiva jakaa kuvaa edelleen eteenpäin. Se on halpa tapa auttaa löytöeläimiä. Ja usein omistajallakin on lyhyempi matka hakea eläin löytäjän luota kuin täältä.
Mikäli lemmikille ei löydy omistajaa, päätyy se löytöeläintaloon ja sen noutamisesta peritään maksu. Tällä hetkellä koirasta peritään talteenottomaksu ja hoitomaksu ja kissasta ainoastaan hoitomaksu. Tolonen aikoo tasapäistää hinnoittelua ja tulevaisuudessa koirista ja kissoista peritään todennäköisesti sama maksu. Talteenottomaksu nostaisi kokonaishintaa muutamalla kymmenellä eurolla.
Löytöeläinpuoli on Tolosen mukaan hyvin vahvasti kissapainotteista. Vuosittain Kempeleeseen on päätynyt vajaa 100 kissaa ja 40 koiraa. Koirista suurin osa haetaan jo löytöpäivänä takaisin kotiin, mutta kissoista vain noin puolet päätyy takaisin omistajilleen. Hylätyiksi jääneille pyritään löytämään uusi koti ja osa pääsee uuden elämän alkuun löytöeläinkodin sijaiskodeissa.
Lähtökohta toiminnassa on se, että jokaiselle eläimelle annetaan uusi mahdollisuus.
– Kaikki pelastetaan, mutta joskus on eläinsuojelulliset perusteet lopettamiselle esimerkiksi sairauksien vuoksi. Erittäin harvoin sitä tarvitsee kuitenkaan tehdä.