KEMPELE Senni ja Helmi Jouhten puhuvat siitä usein. Että uimisen pitää tuottaa iloa ja nautintoa, että sen on oltava hauskaa. Jos ilo katoaa, harrastusta ei ole syytä jatkaa.
Toistaiseksi iloa on riittänyt menestykseen asti. 15-vuotias Senni Jouhten ui joulukuussa ikäkausimestaruuskilpailuissa (lyhyiden ratojen SM-kisoissa) 200 metrin rintauinnissa pronssia. 13-vuotias Helmi puolestaan nappasi samoissa kisoissa 100 metrin selkäuinnissa kultaa ja 100 metrin vapaauinnissa pronssia.
Entuudestaan Sennillä oli ikäkausimestaruuskisoista taskussaan 200 metrin vapaauinnin pronssi ja Helmillä 100 metrin selkäuinnin pronssi.
Sisarukset ovat kuitenkin sitä mieltä, ettei uinnissa kisata paremmuudesta, vaan kisaa käydään itseä vastaan. Tätä on uintia harrastamattomien joskus vaikea ymmärtää.
– Monissa kisoissa taso saattaa olla hyvin vaihteleva. Me seuraamme aina omaa kehitystämme. Olemme tyytyväisiä, jos aika paranee muutaman kymmenesosan, sillä se on uinnissa tosi paljon. Sekunnin parannus on jo huikeaa, Senni ja Helmi muistuttavat.
Jouhtenen sisarukset aloittivat uintiharrastuksen alakouluikäisinä Kempeleen Pyrinnön uimakouluissa. Vähitellen sisarukset nousivat vaativampiin valmennusryhmiin. Nykyään tytöt kuuluvat Ilkka Haipuksen valmentamaan Top Teamiin.
Molempien innostus lajissa kehittymiseen on ollut alusta lähtien kova.
– Kun pääsin ensimmäisen kerran ikäkausimestaruuskilpailuihin, en ollut vielä Top Teamissa. Kisojen jälkeen pääsin ryhmään ja aloin treenata toden teolla, Senni kertoo.
Helmi kertoo harjoitelleensa pitkään vain neljä kertaa viikossa. Kehitystä tapahtui silti. Tämän havaitseminen innosti.
– Kun uin samalla tasolla sellaistenkin uimareiden kanssa, jotka treenasivat enemmän, aloin itsekin treenata tiiviimmin. Pian minäkin siirryin Top Teamiin.
Nyt sisaruksilla on seitsemän viikkotreeniä. Sen päälle Sennillä on kaksi salitreeniä viikossa, ja Helmi tekee kuntopiirin kotona kerran viikossa.
– Tämän ikäisenä me uimme vielä kaikkia matkoja, mutta minulla vahvimpia ovat selkä- ja vapaauinti, selvittää Helmi.
Sennillä taas sujuu parhaiten rintauinti. Myös vapaauinti kulkee.
– Treenaamme kaikkia lajeja tasaisesti, jotta kehittyisimme kaikissa mahdollisimman pitkälle, tytöt tähdentävät.
Sisarukset tulevat uimahallille usein suoraan koulusta. Kulkemista helpottaa se, että molemmat treenaavat samassa ryhmässä ja Senni sai vastikään mopoauton ja kortin.
– Se on helpottanut äitiiä ja isää valtavasti, kun ei tarvitse aina kuskata meitä, Helmi huomauttaa.
Koulunkäynnistäkään tytöt eivät ota isoa stressiä.
– Jos niin tekisi, ei koulukaan sujuisi. Läksyille ei jää treenien jälkeen kauheasti aikaa, mutta ei se ole vaikuttanut koulumenestykseen, Senni huomauttaa.
Tiukan treeniohjelman vuoksi kavereiden tapaamiselle on joskus työlästä sovitella yhteistä aikaa. Usein sellainen löytyy vain viikonloppuisin.
Jouhtenen sisarukset ovat iloisia siitä, että voivat jakaa harrastuksensa ilot ja surut. Jos toinen ei aina jaksaisi lähteä treeneihin, toinen tsemppaa.
– Hyvä, että toinen ymmärtää millaisesta lajista uinnissa on kyse. Ja jos emme molemmat harrastaisi uintia, emme näkisi toisiamme oikeastaan ollenkaan, huomauttaa Senni.
Tavoitteitaan sisarukset eivät nimeä. Helmi korostaa, että fiiliksen pitää olla hyvä, vaikka treenaisikin tosimielellä.
– Ei uimista pidä ottaa liian tosissaan. Toivon, että jaksaisin uida pitkään. Mitalitavoitteita minulla ei ole.
Sennin mukaan tärkeintä on, että harrastus jatkuu mielekkäänä ja mukavana, ja että sen eteen on valmis tekemään töitä.
– Tavoitteena on uida niin hyvin kuin pystyy. Olisi mahtavaa, jos voisin jatkaa uintiuraani myös aikuisena.
