Senja pe­las­taa Hai­luo­don dyy­ni­mai­se­maa – WWF:n lei­ril­lä tal­koi­lee myös pa­ri­kym­men­tä muuta in­no­kas­ta

Erittäin uhanalainen dyynisukkulakoikin saa parannusta elinympäristöönsä

Senja Rissanen on yksi WWF:n leirin talkoolaisista. Gino D´Angelo ahkeroi keittiöllä. Päivi Virnes puolestaan on yksi leirin vetäjistä.
Senja Rissanen on yksi WWF:n leirin talkoolaisista.
Senja Rissanen on yksi WWF:n leirin talkoolaisista.

HAILUOTO Sunnuntaista asti Hailuodon pohjoisrannalle pystytetyssä telttakylässä on käynyt vilske. Kaksikymmentä Maailman luonnonsäätiön (WWF) talkoolaista ja viisi leiriohjaaja ovat raivanneet pohjois- ja länsirannalta männyn taimi ja pajukoita, kasanneet raivaustähdettä sekä tehneet aukkoja yhtenäisiin sammalkerroksiin.

Kun vielä 1940-luvun lopulla Hailuodossa oli vapaan laidunnuksen ansiosta noin 300 hehtaaria puutonta dyyni- ja nummimaisemaa, on määrä kutistunut nyt kymmenesosaan.

– Dyynit ja nummit pääsivät hoidon piiriin viime hetkellä. Nyt niiden luontoarvot olivat vielä pelastettavissa, toinen leirin vetäjistä, Metsähallituksen Luontopalvelujen Päivi Virnes toteaa tyytyväisenä.

WWF:n talkoolaiset ovat suuri apu Metsähallitukselle.

– Talkoolaiset ovat tarttuneet innokkaasti työhön ja saavat todella hyvää jälkeä aikaiseksi, Virnes kiittelee.

Metsähallituksen Luontopalvelujen vetämässä Paahde-LIFE -hankkeessa kunnostetaan arvokkaita luontokohteita ympäri Suomen. Hailuodon dyyniluontoa turvaamalla mahdollistetaan myös harvinaisten paahdelajien säilyminen.

– Erittäin uhanalaiset dyynikimopistiäinen ja dyynisukkulakoi saavat mahdollisuuden säilyä luontoamme rikastuttamassa, Päivi Virnes toteaa.

– Paahdealueilla viihtyy useita sellaisia kasvi- ja hyönteislajeja, jotka eivät menesty muunlaisessa ympäristössä. Siksi on tärkeää estää näitä alueita metsittymästä. Talkoolaisemme tekevät hyvin konkreettista ja palkitsevaa työtä uhanalaisten lajien hyväksi, kertoo leirin yhtenä vetäjänä toimiva WWF:n suojeluasiantuntija Teemu Niinimäki.

Yksi aktiivisista talkoolaisista on kauhavalainen Senja Rissanen, joka on Luonnonsäätiön leirillä jo neljättä kertaa. Hänelle yhden lomaviikon uhraaminen luonnon hyväksi on mieluinen valinta.

– Teen istumatyötä puukkotehtaassa. Siksi tällainen fyysinen työ on mukavaa vaihtelua. Ja haluan tehdä työtä ihmisen ja luonnon yhteyden säilyttämiseksi. Täällä sielu ja ruumis lepää.

Hailuoto esittäytyy Rissaselle ensimmäistä kertaa. Talkoolaiset ovat käyneet yhdessä retkeilemässä saaripitäjässä, ja hän on pitänyt näkemästään.

– Yksi leirielämän kohokohdista on jokailtainen telttasauna. Tuulesta riippuen siellä meinaa vaan välillä olla vähän viileää.


Ilmoita asiavirheestä