KEMPELE Seksuaalikasvatukseen tarvittaisiin Suomessa lisää resursseja ja oikeanlaista asennetta, perää Kempeleen kunnan seksuaalineuvoja Heidi Huotari.
Kempeleessä seksuaalineuvojan työ käynnistyi puoli vuotta sitten. Huotarin pääasiallinen tehtävä on työpajaohjaajana Zuumi-pajalla, seksuaalineuvontaa hän tekee noin päivän viikossa.
– Katsotaan miten toiminta jatkossa kehittyy. Nyt suurin osa asiakkaista on tullut ohjattuna esimerkiksi Etsivästä nuorisotyöstä. Haluaisin kiertää kouluja ja kertoa työstäni niin oppilaille kuin opettajille. Olen myös aloittanut nuorisotoimen henkilöstön kouluttamisen, jotta myös heillä olisi jonkinlaiset valmiudet seksuaalikasvatukseen.
Vaikka päivä viikossa ei ole paljon, on tilanne Kempeleessä monta muuta kuntaa parempi. Laki ei määrää kuntia tarjoamaan seksuaalineuvontapalveluja, mutta oikeus niin seksuaaliterveyteen kuin -tietoon on määritelty esimerkiksi maailman terveysjärjestön (WHO) julistuksessa. WHO näkee, että koska terveys on perustava ihmisoikeus, tulee myös seksuaaliterveyden olla perusoikeus.
Tarve seksuaalikasvatukseen on maassamme Huotarin mukaan valtava. Oman päivätyönsä ohessa hän pitää yllä opiskelukaverinsa kanssa Facebookissa Lemmenleikit -nimeä kantavaa neuvontasivua, mihin yhteyttä ottavat niin nuoret kuin aikuiset.
Kysyjien aiheet ovat moninaiset. Nuoria puhuttavat usein tunne-elämän kuohut.
– Olenko normaali ja osaanko toimia oikein? Niitä kysytään paljon. Nuo kysymykset ovat pysyneet samanlaisina vuosisatojen ajan. Suomessa on perinteisesti vaiettu seksuaalisuudesta, mikä on aiheuttanut ongelmia. Nyt nuorten kehonkuvan hyväksyntää hämmentää entisestään media ja viihde, jotka luovat painetta olla tietynlainen.
Heidi Huotari muistuttaa, ettei seksuaalisuus ole sama asia kuin seksi.
– Seksuaalisuus on ominaisuus käsitellä kaikkia aistiemme aiheuttamia tunteita. Se on olennainen osa ihmisen persoonallisuutta. Tätä ei useinkaan ymmärretä.
Mutta seksilläkin on merkitystä. Huotari harmittelee, että sekin kuuluu suomalaisten vaiettuihin aiheisiin.
– Se on luonnollista ja kaikki sitä harrastavat. Kuitenkin sanotaan, ettei siitä saisi puhua julkisesti. Näin ajattelevalle voisin heittää vastakysymyksen: Kenelle seksi kuuluu? Onko seksi mukavaa? Onko tilanne maailmassa oikein, jos perustetaan kampanjoita esimerkiksi kertomaan seksuaalisesta häirinnästä?
Heidi Huotarin mielestä julkinen keskustelu olisi hyvästä. Se lisäisi avoimuutta ja antaisi rohkeutta muun muassa niille, jotka tarvitsevat ongelmaansa apua, mutta eivät uskalla sitä pyytää.
– Jos seksistä ei uskalla puhua edes oman kumppanin kanssa, kostautuu tilanne jossain vaiheessa. Etenkin nuorten pitäisi keskustella keskenään. Vanhempien kanssa asiasta puhuminen voi olla epämiellyttävää. Se olisi helpompaa, jos asia olisi nuorelle itselleen ensin ookoo.
Hän on huomannut, että nuoret puhuvat seksistä ja seksuaalisuudestaan, jos siihen annetaan mahdollisuus. Huotari oli nuorten kanssa keskustelemassa vastikaan järjestetyssä Yökahvilassa. Siellä puhuttiin seksistä, seksuaalisuudesta ja jaettiin kondomeja. Kysymyksiä nuorilla oli laidasta laitaan, minkä lisäksi he saivat koota ajatuksiaan ”seksiseinälle”.
– Siitä tuli nuorten suosikki. Toki nuorten joukossa oli hihittelyä, mutta myös määrätietoisia vastauksia ”kyllä minä tiedän” -tyyliin. Kun heidän kanssaan keskusteli, he huomasivat, etteivät tiedäkään esimerkiksi seksistä niin paljon kuin ajattelivat.
– Monilla nuorilla sosiaalinen paine on kova. He miettivät mitä kaverit asiasta ajattelevat.
Koulujen seksuaalikasvatukseen Huotari puuttuisi kovalla kädellä.
– Seksuaalikasvatuksessa voi olla negatiivinen sävy. Puhutaan esimerkiksi siitä, mitä ikävää seksi voi aiheuttaa – mennään sukupuolitaudit ja abortti edellä. Sen sijaan pitäisi kertoa, että seksi on kivaa ja se on ok. Saarnaaminen ei ole oikea lähtökohta. Nuoria kiinnostaa ehkäisy. Tarjolla pitäisi olla faktatietoa.
– Myös ei-sanan sanomisen taitoa pitäisi opettaa. Se on osa oman kehon koskemattomuuden kunnioittamista. Huonoja kokemuksia syntyy, jos itse ei uskalla sanoa ei tai toisella ei ole niin paljon itseluottamusta, että hän uskaltaisi kysyä kumppaniltaan.
Heidi Huotari näkee erityisen ongelmallisena, jos aikuisen oma asenne tai aatemaailma näkyy seksuaalikasvatuksessa.
– Siihen eivät kuulu omat tabut tai mielipiteet.
Hän muistuttaa nuorten tarvitsevan tukea erityisesti oman kehonsa hyväksymiseen. Siksi posiitivisen kehonkuvan levittäminen on tärkeää. Vaikutusta on silläkin, millaista kieltä omasta kropastaan käyttää lasten kuullen.
– Jos lapsen vieressä haukkuu itseään ja pilkkaa omaa kehoaan, voi lapsi saada väärän mallin omaan minäkuvaansa. Ei Hollywood pelkästään muokkaa ajatteluamme, mallit tulevat ensisijaisesti asuinympäristöstämme.
