LUMIJOKI Ei, kukaan heistä ei ollut ennen nähnyt, miten leipäjuustoa valmistetaan. Sen tietää Lumijoen koulun kokki Aira Aspegrenkin. Hän on lämmittänyt kotonaan leivinuunia jo aamukahdestasta lähtien.
Edellisenä päivänä Aspegren oli hakenut Markkulan tilalta maitoa ja vienyt sen kellariin kylmään.
Leivinuunia lämmittäessään hän oli valmistellut leipäjuuston kolmeen vaiheeseen. Ensimmäinen annos oli saanut juustonjuoksutinta ja odotti hellalla lämmittämistä.
Toinen annos oli jo juoksettunut ja vain sitä vailla, että ylimääräinen hera kaadetaan pois. Kolmas odotti paistovalmiina alustalla.
Yläkoulun kotitalouden valinnaisaineekseen ottaneet seitsemäntoista 7-9 -luokkalaista tungeksi katsomassa, kuinka tottunut juustontekijä Aspegren häärää juustojensa kanssa.
– Vaikka en ole tehnyt leipäjuustoa enää vuosikausiin, hän naurahtaa.
Tottuneesti Aspegren kuitenkin hiljaksiin hämmentelee liedellä olevaa kattilaa, siivilöi ja puristelee herat juustomötkäleestä pois ja keikauttaa sen alustalle paistettavaksi. Samalla hän kertoo oppilaille, miten maidon on oltava kädenlämpöistä hitusen kuumempaa – muuten maito ei juoksetu. Ja että juustonjuoksutinta on laitettava teelusikallinen kymmentä maitolitraa kohti.
– Paras juustomaito saadaan vasta poikineelta lehmältä. Siihen ei tarvitse laittaa edes juustonjuoksutinta.
Koulumuori Aura Anttila on myös paikalla ja muistelee, että heillä oli tapana vispata herottuvaa juustoa niin kauan, että se muuttuu rakeiseksi ja painuu pohjaan. Siivilää ei käytetty lainkaan.
Leipäjuustoa paistettaessa leivinpaperi saattaa helposti leimahtaa tuleen. Niin kävi Anttilallekin joskus nuorempana.
– Minullekin sanottiin vain, että sylkäise siihen, Anttila nauraa.
– En tiennyt, että leipäjuusto paistetaan avotulella, kuuluu oppilaiden joukosta kommentti.
– Jotkut paistavat sen sähköuunissa grillivastuksilla, tietää Aspegren, mutta ääni paljastaa, että hänen mielestään avotulella paistaminen on ainut oikea, joskin kuumottava valmistustapa.
Eikä aikaakaan, kun molemmin puolin paistettu leipäjuusto on jo valmis maistettavaksi. Aspegren tarjoilee oppilaille palasia, jotka katoavat lautaselta nopeasti.
– Hyvää, paljon parempaa kuin kaupasta ostettu leipäjuusto, kuuluu palaute.
Yhdeksäsluokkalaisille Janette Simunalle, Peppiina Myllyselle, Anna Poutiaiselle ja Jessica Heinäselle leipäjuusto saa suun muikeaksi.
– Jos tällaista olisi tarjolla, sitä söisi varmasti useamminkin, tytöt tuumaavat.
Janette Simuna sanoo laittavansa kaupassa myytävän juuston ensin mikroon, jotta siitä tulee paremman makuista.
– Ja joskus pilkon sitä kahvin sekaan.
Aura Anttila muistelee, että ennen vanhaan leipäjuuston mukana ei tarjottu koskaan hillaa. Juusto syötiin sellaisenaan.
– Kun juhlissa tarjoiltiin, niin ensimmäinen kenkkäri toi kupit, sokerit ja kermat, toinen kenkkäri kahvin ja kolmas pullakranssin, jonka keskellä oli pikkuleipiä. Vasta toisella kierroksella kenkkäri toi leipäjuuston ja kuivakakkua. Parhaat tarjoilut säästettiin myöhemmäksi!
Aura Anttila ja Aira Aspegren antavat vinkin: jos aikoo tehdä leipä- tai juhannusjuustoa kaupasta saatavasta maidosta, se onnistuu vain Vanhan ajan maidosta.