– Niitä oli satoja, aivan valtavasti!, Kankaala kuvailee.
Lintujen alta paljastui kuollut fasaaniuros, joka oli lintupuolisonsa kanssa tullut edellisiltana pihamaalle.
– Ne nokkivat fasaanin hengiltä. Höyheniä oli valtavasti joka paikassa. Hautasin linnun väliaikaisesti lumeen. Kun hanki sulaa, kaivan sille oikean haudan. Naaras on sittemmin häipynyt. Se oli nähty myöhemmin Ketunmaassa, Kankaala kertoo.
Hän kertoo asuneensa samalla paikalla 44 vuotta, mutta vastaavaa hän ei ole aiemmin kokenut, ei vaikka pihapiirissä on fasaaneja liikkunut aiemminkin.
– Olisivatko taistelleet ruokintapaikan siemenistä, Seija Kankaala epäilee.
BirdLife Suomen toiminnanjohtaja Aki Arkiomaa tietää syyn. Lintujen keskuudessa toiminta on normaalia.
– Harakat ja naakat ovat nähneet, että fasaani on huonokuntoinen, sairas ja päättäneet poistaa sen. Muutoin ne eivät olisi isokokoisen linnun kimppuun käyneet.
Siis lintujen eutanasia?
– No niinkin voisi kuvailla. Linnuilla on tosi hyvä kyky huomata sairaita yksilöitä. Esimerkiksi talitiaiset tappavat sairaita yksilöitä ruokintapaikoilla. Palauttavat kaverin kiertoon niin sanotusti, Arkiomaa kertoo.
Näin keväisin lintujen välillä on myös reviiririitoja, mutta ne harvemmin päättyvät toisen osapuolen kuolemaan.
Birdlifesta kerrotaan fasaanin pohjoisimman esiintymisalueen olevan pääsääntöisesti Oulun seudulla. Vieraslaji ei menestyisi Suomessa ilman istutuksia, vaikka lisääntyvää kantaakin on jonkin verran.
Fasaanin nykykannaksi arvioidaan 15 000 - 20 000 paria. Suomen fasaanihistoria alkoi vuonna 1901, jolloin makeistehtailija Carl Fazer perusti Helsinkiin fasaanitarhan, jonka lintuja vapautettiin lähimetsiin saman vuoden syksynä.
– Tämän jälkeen istutuksia lisättiin hitaasti eri puolelle eteläistä Suomea. Kylmät talvet ja sotavuodet romahduttivat kannan 1940-luvulla, mutta tämän jälkeen kanta on kasvanut nykypäivään asti uusien istutusten ja talviruokinnan ansiosta, Suomen lintuatlaksessa kerrotaan.