Seija söi mak­ka­raa, osti pul­la­pus­sin ja tapasi tuttuja – Lu­mi­joen Ah­ven­mark­ki­noil­la fileet lop­pui­vat kesken

Hugo Oksanen (oikealla) ja Erno Aho laittoivat matoa koukkuun. Onkikisan aikaan satama-altaaseen laskettiin useita syöttejä. Väinö Särkelä myi itse kasvattamiaan kurpitsoja. Päivän alkajaisiksi hän asetteli myyntiin viisi isoa ja kolme pientä kurpitsaa. Kauppa oli käynyt mukavasti. Maija Juusola hämmenteli toista lohisoppaerää. ”Kohta potut ovat kypsiä”, hän tuumasi.
Hugo Oksanen (oikealla) ja Erno Aho laittoivat matoa koukkuun. Onkikisan aikaan satama-altaaseen laskettiin useita syöttejä.
Hugo Oksanen (oikealla) ja Erno Aho laittoivat matoa koukkuun. Onkikisan aikaan satama-altaaseen laskettiin useita syöttejä.
Kuva: Mirko Kovalainen

Lumijoki Parkkipaikan täydeltä autoja. Haitarimusiikkia. Hattaraa. Höyryävää lohisoppaa. Tätä kaikkea ja paljon muuta oli tarjolla sunnuntaina Lumijoen Varjakassa järjestetyillä Ahvenmarkkinoilla. Perinteinen markkinatapahtuma ei pettänyt tälläkään kertaa, vaan tarjosi jokaiselle jotakin: lapset kanniskelivat käsissään metrilakupussukoita, aikuiset näyttivät puolestaan mieltyneen kalaan ja leipomotuotteisiin. Meri oli harvinaisen tyyni, mutta hyvää tuulta ei tapahtumasta puuttunut. Aurinko paistoi, kauppa kävi ja ihmiset nauttivat olostaan.

Markkinapäivän juontajana toiminut Seppo Pietilä kertoi Ahvenmarkkinoiden houkuttelevan yleensä noin 800 kävijää. Nyt arvio oli, että 1 000 kävijän raja menee rikki.

– On niin hyvä ilma. Myyjiä on myös enemmän kuin normaalivuosina. Kala on käynyt kaupaksi. Ahvenfilee loppui kesken, vaikka lupasin, ettei se nyt loppuisi, Pietilä tuumasi.

Tilannetta paikkaamaan riensi kalastajavene, joka toi satamaan juuri merestä nostettua kalaa. Vene lipui kalahallin kohdille, ja pian asiakkaita oli jo jonoksi asti.

Myyjiä on myös enemmän kuin normaalivuosina. Kala on käynyt kaupaksi. Ahvenfilee loppui kesken, vaikka lupasin, ettei se nyt loppuisi.

Ahvenfileiden lisäksi myös Varjakan kyläyhdistyksen keittämällä lohikeitolla oli suuri kysyntä. Ensimmäinen erä oli syöty jo pari tuntia tapahtuman alkamisesta. Soppatykkiä hämmentävä Maija Juusola kertoi, ettei tilanne kuitenkaan ollut mitenkään poikkeuksellinen. Suunnilleen 50–70 litran pytty tyhjenee aina jossain vaiheessa.

– Aina käy näin, että keitto loppuu välillä kesken. Yleensä se kaksi pytyllistä menee päivän aikana. Ei tässä pitkä tauko ole, mutta kyselijöitä on ollut koko ajan, Juusola huikkasi kauhan varresta valmistellessaan seuraavaa keittoerää.

Kala-aihe oli läsnä myös lapsille suunnatussa onkikilpailussa. Satama-altaan laiturille ilmestyi puolenpäivän aikaan onkivapa poikineen, kun kisaajat kokoontuivat kaloja narraamaan. Erno Aho avusti vaimonsa siskon poikaa Hugo Oksasta madon kiinnittämisessä. Ahon pellosta haetut syötit näyttivät olevan kaloille mieluisia, sillä ongenkoho alkoi nykiä heti veteen laskemiseen jälkeen.

Tapahtuma houkutteli paikalle nykyisten ja entisten lumijokisten lisäksi väkeä myös laajemminkin Oulun seudulta. Tupoksessa asuvat Marita ja Yrjö Pääskynen kertoivat markkinoiden olevan heille vuosittainen juttu.

– Lohikeitto on ykkönen. Täällä näkee myös aina tuttuja, Pääskyset totesivat.

Myös Seija ja Kari Virkkala pistäytyvät markkinoilla joka vuosi. Neljän vuoden takainen muutto Lumijoelta Liminkaan ei ollut katkaissut perinnettä.

– Makkarat syödään ja nähdään tuttuja. Ja pullapussi lähtee aina matkaan. Kalaa ei niinkään, kun sitä on omasta takaa. Karilla on vene tässä satamassa, kertoi Seija.

Särki on tässä sen takia, että suomalaisten olisi hyvä oppia käyttämään myös vähempiarvoiseksi miellettyä kalaa.

Markkinaostosten lomassa moni piipahti Pro Agrian ja Maa- ja kotitalousnaisten kojulla kuuntelemassa Ruokahukka ruotuun -hankkeen tietoiskua. Pöytään oli lastattu 25 kilogramman edestä ruokaa havainnollistamaan ruokamäärää, joka yhdeltä hengeltä menee hukkaan vuodessa. Ruoka-asiantuntija Kaisa Myllykankaan mukaan moni kävijä oli pysähtynyt kojulle hämmästelemään roskiin menevän ruoan määrää.

– Moni sanoo, ettei ruokaa mene heillä niin paljon hukkaan. Tämä määrä onkin keskiarvo, Myllykangas huomautti.

Useimmat nappasivat suuhunsa tarjolle asetetun ruisnapin, johon oli sipaistu savusärkitäytettä.

– Särki on tässä sen takia, että suomalaisten olisi hyvä oppia käyttämään myös vähempiarvoiseksi miellettyä kalaa. Se poistaa samalla fosforia vesistöstä, huomautti maiseman- ja luonnonhoidon asiantuntija Kalle Hellström.

– Savusärkitahna sopii hyvin myös voileipäkakun väliin, Myllykangas hoksautti.

Samalla kojulla sai tietoa myös taajama-alueiden jätevesiasioista.

Jätevesihanketta esitellyt Merja Talvitie muistutti, että Pro Agria tarjoaa kiinteistönomistajille maksutonta neuvontaa jätevesiasioihin liittyen.

Ilmoita asiavirheestä