Vettä satelee harmaalta taivaalta. Anniina Ohukainen, 24, vastaa maanantaiaamuna puhelimeen silti hymyssä suin. Stkolannissa hän on oppinut, että sateenvarjo tulee ottaa aina mukaan vaikka säätiedotus lupaisikin poutaa.
– Suomalaisena sateeseenkin on tottunut. Ei tämä harmita, hän huomauttaa.
Tyrnäväläislähtöinen Ohukainen päätyi pohjoiseen Iso-Britanniaan, Skotlannin pääkaupungin Edinburghin liepeille syyskuun alussa. Livingstonissa Scotland´s Rural Collegessa hevostiedettä opiskeleva nuori nainen suoritti aiemmin opintojaan Hollannissa, missä hän opiskeli psykologiaa.
– Hollanti ei kuitenkaan ollut se paikka, missä halusin olla. Kumppanini asuu Englannissa, joten käytännön syistä päädyin Skotlantiin. Täällä opiskelu on ilmaista ja kulttuuri mielenkiintoista.
Ihmiset hän vaihtoi hevosiin, koska haavailee omasta yrityksestä.
– Minulla oli nuorempana oma hevonen ja olen aina ollut jollain tavalla niiden kanssa tekemisissä. Tutkinnon suorittaminen kestää kaksi vuotta. Opiskelen lähinnä hevosterveyttä ja ravintotiedettä. Täällä pystyy hyvin itse vaikuttamaan opintojen sisältöön. Tutkinnon jälkeen voi vielä opiskella vaikka kuinka pitkälle, Ohukainen kertoo.
Elämänsä hän haluaa rakentaa Iso-Britanniaan. Brexitin toteutumista Anniina Ohukainen ei pelkää, sillä opiskelujen ajan hän voi pysyä maassa.
Lue lisää 9.10. Rantalakeudesta painettuna tai diginä!
Skotlannin kansalliseen ruokaylpeyteen, erinäisistä sisäelimistä lampaan mahalaukussa valmistettuun haggikseen Anniina Ohukainen ei ole vielä tutustunut. Sen sijaan skotlantilaisia leivoksia hän pitää erittäin herkullisina.
– Se on yllättänyt, ettei esimerkiksi oppilaitoksen ravintolassa ole juuri terveellistä ruokaa tarjolla. Salaattia ja keittoa tarjoavia baarejakin on vaikea löytää. Ruoka on täällä aika tuhtia. Aamiainenkin sisältää usein vain pekonia, munaa ja ranskalaisia, Ohukainen kertoo.
Kotimaastaan hän kaipaa erityisesti herkkuja: suomalaista suklaata ja irtokarkkeja.
Englantilaisen kumppaninsa kanssa hän on huomannut lukuisia kulttuurieroja. Yksi on puhetyyli.
– Kun suomalainen puhuu, hän tarkoittaa sitä. Asia tehdään ja toteutetaan. Englantilainen voi sanoa kyllä, mutta ei välttämättä tarkoita sitä, Anniina Ohukainen naurahtaa.
– On tärkeää olla kohtelias. Meillä suomalaisilla on usein töksäyttelevä tyyli puhua. Täällä please -sanalla on suuri merkitys. Itsekin on joutunut opettelemaan kohteliaampaa tyyliä esimerkiksi ruokaa tilatessa. Täällä ihmiset ovat ihan älyttömän ystävällisiä ja huomaavaisia – eroa myös englantilaisiin verrattuna.