Tapahtui edellisessä osassa: Neljä tyrnäväläispoikaa, Ahti Kangas, Eero Fyrsten, Yrjö-Iisakki Siira ja Antti Ylitalo lähtevät opiskelemaan Limingan kansanopistoon. He keksivät perustaa näytelmäkerhon, mutta noin vaan lavalle ei pääsekään. Lupa tarvitaan Limingan venäläisen varuskunnan päälliköltä.
LIMINKA Kansanopiston johtajalta Aarne Tolvaselta luvan saatuaan pojat lähtivät rohkeasti porukalla Heikon talolle, jossa tiesivät venäläisen esikunnan sijaitsevan. Vähän heitä askarrutti miten he pystyvät asiansa esittämään, jos nämä venäläiset eivät osaa puhua suomea.
Heikon talo oli iso, kaksikerroksinen puutalo. Alakerran ensimmäisessä huoneessa pojat vastaanotti venäläisen päällikön adjutantti, joka poikien suureksi hämmästykseksi tervehti heitä sujuvalla suomen kielellä. Tästä helpottuneena pojat esittivät asiansa ja adjutantti sanoi, että hän käy kysymässä päälliköltä ottaako hän teidät vastaan.
Palattuaan päällikön luota hän sanoi, että päällikkö lupasi ottaa teidät vastaan nyt. Neljän pojan ryhmä asteli päällikön huoneeseen, tervehtivät ja esittelivät itsenä.
Päällikkö vastasi suomeksi.
Pojat kertoivat asiansa ja antoivat päällikölle näytelmän käsikirjoituksen tutustumista varten.
– Aikovatko he esittää tämän näytelmän käsikirjoituksen mukaisesti niin, ettei sitä muuteta mitenkään?, päällikkö kysyi
Pojat lupasivat, että näytelmä esitetään prikulleen käsikirjoituksen mukaisesti.
Kuultuaan, ettei tekstiä muuteta mitenkään, hän sanoi pojille, että perehtyy käsikirjoitukseen ja lähettää adjutanttinsa ilmoittamaan päätöksestään.
Muutaman päivän kuluttua adjutantti tuli opistolle ja kutsui nimeltä pojat kuulemaan päällikön päätöksestä:
– Päällikkö lupasi, että saatte esittää tämän näytelmän, joten voitte ruveta nyt harjoittelemaan sitä.
Näin näytelmäkerho perustettiin ja näytelmä esitettiin syyskauden päätteeksi järjestetyssä joulujuhlassa, keväällä toveripäivillä sekä opiston päättäjäisjuhlassa toukokuun lopussa.
Johtaja Aarne Tolvanen oli oppilaiden mielestä innostava ja hyvä opiston johtaja. Hänen ideoimana opistossa järjestettiin juhlia syyskauden alussa ja lopussa sekä kevätkauden keskivaiheessa kaksipäiväiset toveripäivät ja kevätkauden lopussa kevätjuhlat, jossa oppilaille jaettiin todistukset. Kaikissa näissä juhlissa opiston johtaja piti myös juhlapuheen. Puhe piti kuitenkin aina tarkistuttaa venäläisen varuskunnan päälliköllä.
Vuoden 1917 syyskauden avajaisjuhlapuheen tekstiä päällikkö ei kuitenkaan hyväksynyt sellaisenaan vaan vaati, että tekstiä oli muutettava. Päällikön adjutantti ilmoitti Tolvaselle tästä ja sanoi, että jos hän ei tottele päällikön määräystä, hänet tullaan vangitsemaan.
Ahti Kangas ja muut opiston näytelmäkerhon pojat olivat tottuneet käymään Limingan nuorisoseuran iltamissa, joissa myös venäläiset sotilaat kävivät mielellään aikaansa viettämässä ja tanssittamassa suomalaisia neitokaisia.
Venäläisen päällikön adjutantti tunnisti iltamissa tyrnäväläiset näytelmäkerhon pojat ja tuli juttusille.
– Yrittäkääpä saada se teidän johtajanne muuttamaan se juhlapuheen teksti, että hän säästyis vankilareissulta. Se olis varmasti hänelle niin kova kokemus, että kestäiskö hän sitä?
Iltamista palatessaan pojat sopivat menevänsä tapaamaan johtaja Tolvasta. Hän ilahtuikin kovasti, kun entiset oppilaat tulivat häntä tervehtimään, mutta kuulleessaan millaisia terveisiä he toivat päällikön adjutantilta, vastasi, että hän pysyy kannassaan eikä muuta puheensa tekstiä.
Kun syyskauden avajaisjuhla koitti, niin Ahti Kangas ja muut tyrnäväläiset näytelmäkerholaiset olivat paikalla. Paikalla oli myös puolenkymmentä venäläisiä sotilasta ja päällikön adjutantti. Kun johtaja oli pitänyt juhlapuheensa, venäläiset sotilaat poistuivat ja tulivat jonkun ajan kuluttua takaisin kiväärein varustautuneena.
Adjutantti ilmoitti, että johtaja Tolvanen on puheensa vuoksi pidätetty ja hänet viedään päällikön luo kuulusteltavaksi.
Pidätys tapahtui rauhallisesti, mutta herätti paikalla olijoissa ihmetystä ja suuttumusta, kun sotilaat tulivat aseistautuneina pidättämään aseetonta.
Myöhemmin venäläiset kertoivat, että heillä on sellaiset ohjeet, että pidätystä suoritettaessa heillä on oltava aseet.
– Pumaka on pumaka ja sillä siisti.
Päällikkö oli kuulustellut johtajaa Limingan esikunnassa ja sieltä hänet oli lähetetty Ouluun, josta kuljetus rannikkoa pitkin päätyi lopulta Helsinkiin. Kaikkiaan tämä vankilareissu kuulusteluineen kesti toista kuukautta.
Reissun jälkeen johtaja jäi sairaslomalle, sen verran raskas reissu oli ollut. Myöhemmin johtaja oli ihmetellyt, ettei hän uskonut venäläisten niin vakavasti ottavan sitä hänen puhettaan, kun ei siinä hänen mielestään mitään erikoista tai vallankumouksellista ollut.
Aika oli silloin vain niin herkällä joka puolella Suomea, myös Limingassa.
