HAILUOTO Pöllässä Leena ja Kuisma Langin kesämökin kupeeseen syntyi kaksi vuotta sitten kesäasukkaiden itse tekemä patsas.
Meren rannalle ajautuneista puista rakennettu patsas seisoo vanhan ruostuneen auran takana ja tekee peltoa. Käsistään patsas on sidottu rautalangoilla auraan kiinni.
– Rautalangat, jotka sitovat patsaan auraan, kuvaavat sitä, miten aikoinaan maanviljelijä oli todellakin sidottu työhönsä, Leena Lang kuvailee.
Tosin rautalangat on laitettu kiinni käytännön syistä. Ne pitävät Santeria pystyssä. Ilman tukea puupatsas saattaisi horjahtaa nurin.
Ajatus omasta patsaasta syntyi Leena Langin mielessä kaksi vuotta sitten. Hän alkoi miettiä, mitä vanhoista ajopuista voisi tehdä. Kesäpaikalla Tiirossa kun ei sen enempää Leena kuin Kuismakaan osaa olla tekemättä jotakin.
– Koko ajan pitää olla jotakin työn alla. Kun olimme keränneet mereltä ajopuita, niille piti löytää jotakin käyttöä.
Patsas rakentuikin nopeasti kun idea oli syntynyt. Työnjako oli selkeä: Leena suunnitteli ja Kuisma rakensi.
Aikansa patsasta katseltuaan Leena Lang alkoi kehittää sille mielessään tarinaa. Mies auran takana sai nimenkin, Santeri.
– Santeri on tullut vasta sodasta, eikä hänellä ole muita vaihtoehtoja. Hänen on ryhdyttävä kyntämään peltoa ja rakentamaan uudestaan elämäänsä Suomessa, Leena Lang kuvailee.
Talvella Santerin urakka näyttäytyy vieläkin kovemmalta kuin kesällä. Keskellä lumihankea seisova maatyömies myötätunnon tunteita.
Valmistumisen jälkeen patsas on alkanut elää omaa elämäänsä Langin pihapiirissä.
Hailuotolaisten keskuudessa patsas ei ole herättänyt ihmetystä, vaikka siihenkin Leena Lang etukäteen varautui.
– Tosin meidän paikkamme on sen verran syrjässä, että satunnaiset kulkijat eivät sitä ole voineet nähdä.
Muita kiinnostuneita Santerin luona on kuitenkin ollut.
Viime kesänä Leena Lang huomasi patsaan ympärillä lennelleen käpytikan. Hän ihmetteli, miksi se toistuvasti palasi Santerin luo. Jonkin ajan kuluttua syykin selvisi. Pihapiirissä elänyt tikka oli nakutellut Santerin päähän syvät urat, ja täyttänyt ne kävyillä.
– Huomasin, että kävyt olivat suljettuja. Tikka oli siis kerännyt ne uriin syötäviksi. Ehkä Santerillakin oli käpyjen tavoin suljettuja muistoja. Eiväthän ihmiset sodan jälkeen puhuneet tai avautuneet kokemuksistaan, ainakaan kovin helposti, Leena Lang pohtii.