LIMINKA Ala-Temmeksen kylätalolla pistettiin viikonloppuna koirien neniä testiin nose work -kokeessa. Kyseessä on Amerikasta Suomeen muutama vuosi sitten rantautunut, kovassa nosteessa oleva koiraurheilulaji, jonka harrastajamäärät ovat kasvussa myös Rantalakeuden alueella. Oulujokilaakson Kennelkerhon Limingassa järjestämä koe oli vasta neljäs virallinen koe Suomessa. Kaksipäiväiseen tapahtumaan osallistui molempina päivinä parikymmentä koirakkoa ympäri Suomen.
Kempeleläinen Marja Ylilehto toi kokeeseen barbet-rotuisen, reilun vuoden ikäisen Sansa-koiransa.
– Kuulin nose workista ensimmäisen kerran pentukurssilla, lähdimme kokeilemaan ja innostuimme molemmat lajista. Nyt takana on reilun vuoden verran treenejä sekä hajutesti, joka täytyy olla läpäistynä ennen virallisiin kokeisiin osallistumista, Ylilehto kertoo.
Nose work -kokeessa koiran on löydettävä hajukätkö ja ilmaistava se ohjaajalleen neljässä erilaisessa ympäristössä. Ala-Temmeksellä hajuja etsittiin liikuntasaliin rakennetusta konttorista, lavalle levitellyistä tyhjistä hampurilaisrasioista, pihalaavusta sekä traktorista ja rollaattorista. Sansan koesuoritus piti sisällään onnistumisia, mutta petrattavaakin jäi.
– Sisä- ja ulkoetsintä meni hyvin. Laatikoista haju jäi kokonaan löytymättä ja ajoneuvoetsintä meni yliajalle. Koira on nuori ja aloitteleva ohjaaja vasta opettelee lukemaan koiraa, joten kotiin lähdetään hyvillä mielin, vaikka hyväksyttyä tulosta emme tällä kertaa saaneetkaan, Ylilehto hymyili.
Tyrnäväläinen Katja Sulkala ja bordercollie Narra sen sijaan nappasivat Ala-Temmeksen kokeesta kolmannen hyväksytyn tuloksen 1-luokan kokeesta, joka oikeuttaa siirtymään astetta haastavampaan 2-luokkaan. 2-luokan kokeessa hajukätköjä on useampia, ne voivat olla korkeammalla ja eukalyptuksen lisäksi koiran on tunnistettava myös laakerinlehden haju. Vieläkin haastavammaksi koesuoritus muuttuu 3-luokassa, jossa etsitään eukalyptuksen, laakerinlehden ja laventelin hajuja.
Katja Sulkala paitsi harrastaa ja kilpailee lajissa, hän on myös kouluttautunut nose work -ohjaajaksi ja vetää kursseja luotsaamassaan Koirakoulu Kismassa.
– Lajin hienous piilee siinä, että sitä voi harrastaa kaikenlaiset ohjaajat kaikenlaisten koirien kanssa. Alun perin laji kehitettiinkin rescuekoirien aktivointiin. Vaikka nenänkäyttö on lähes poikkeuksetta koirille luontaista ja mukavaa puuhaa, lajissa piisaa myös haastetta.
Sulkala sanoo nose workin tukevan myös muita ”nenänkäyttölajeja” kuten esimerkiksi palvelus- ja pelastuskoirien jälkeä ja hakua. Kysymykseen, kuinka koira opetetaan tunnistamaan ja ilmaisemaan tietty haju, ei lajin harrastajilta saa yksiselitteistä vastausta. Tapoja on monia ja uusiakin syntyy kaiken aikaa. Ala-Temmeksellä tuomarina toiminut vanhempi konstaapeli Pekka Alamommo Lapin poliisista kertoo, että myös virkakoirien hajukoulus on vastikään mennyt uusiksi.
– Vaikka koulutusmetodeja on monia, nose workissa suositaan koiran palkitsemiseen pohjautuvia menetelmiä. Myös virallisessa kokeessa koiran saa palkita välittömästi suorituksen jälkeen. Tiukkoja hallintaan liittyviä sääntöjäkään ei ole, Alamommo kertoi.
Alamommo on ollut työnsä puolesta tekemisissä virkakoirien kanssa ja kouluttanut muun muassa yhden englannin springerspanielin ase- ja räjähdekoiraksi.
– Spanielin eläköidyttyä halusin tarjota sille mielekästä tekemistä ja tutustuin nose workiin, Alamommo taustoitti.
Laji vei miehen mukanaan ja nyt hän on Suomen yksi seitsemästä nose work -tuomarista.
– Ala-Temmeksen kylätalolla koko viikonlopun ajan vallinnut tunnelma on se, mikä on saanut minut viehättymään lajista; nose workin parissa on valtavan hauskaa sekä koirilla että ohjaajilla.