Elämme viestintäyhteiskunnassa. Internetin, sosiaalisen median ja globalisaation myötä ihmisillä on ennen näkemätön mahdollisuus seurata tiedotusvälineitä eri puolilta maailmaa, jos kielitaito vain riittää.
Sosiaalisen median kanavia sikiää kuin sieniä sateella, ja niissä meistä jokainen voi olla oman mediansa päätoimittaja. Kun ennen riitti, että kotiin tuli maakunta- ja paikallislehti, radiossa oli muutama kanava ja televisiosta näki puoli yhdeksän uutiset, vie nyt kasvavan osan ajastamme surffailu erilaisesta viestintäkanavasta toiseen. Valinnanvaraa löytyy, vaikka haluaisi täyttää kaiken valveillaoloaikansa viestintäkanavia seuraten.
Viestintäorientoituneisuus ja eri medioiden käytön pirstaleisuus vaikuttavat myös kuntien viestintään. Yleisöjä ei tavoita enää kattavasti yhdellä kanavalla. Pitää tunnistaa, ketkä kuntalaisista oleilevat missäkin sosiaalisen median kanavassa ja millaisella viestillä heidän huomionsa kyseisellä kanavalla voi saada. Kuntalaiset ovat jakautuneet yhä moninaisempiin alaryhmiin, joiden kiinnostus ja tarve saada tietoa kotikunnasta vaihtelee.
Oikean tiedon saaminen kuntalaiselle oikea-aikaisesti on yhä monimutkaisempaa. Kun sosiaalisessa mediassa usein tilan valtaa se, joka huutaa kovimmin, on kunnissa myös ilmeinen riski desibelidemokratian ansaan lankeamiselle.
Siksi on hienoa, että kuntasektorilla on yhä paremmin alettu käsittää viestinnän tärkeys ja arvo. Pieniinkin kuntiin on palkattu viestinnän ammattilaisia, joita on aiemmin ollut lähinnä suurimmissa kaupungeissa. Moni kunta miettii brändiään ja hakee sen kehittämiseen apua mainos- ja viestintätoimistoilta.
Valitettavasti monin paikoin käsitys viestinnästä on vielä kapea. Monet yritykset ovat jo ymmärtäneet, että viestintä on muutakin kuin tukitoiminto: se on mitä suurimmassa määrin strategista tekemistä ja johtamisen työkalu. Julkisella sektorilla tätä oivallusta monin paikoin yhä odotellaan, vaikka hienoja poikkeuksiakin on.
Desibelidemokratian väijyessä kulman takana julkisten toimijoiden on äärimmäisen tärkeää olla avoimia ja luotettavia viestinnässään. Kuntien tulisi toiminnallaan ja viestinnällään edesauttaa sitä, että kuntalaiset ymmärtävät mitä päätöksiä tehdään ja etenkin miksi niitä tehdään. Kuntalaisilta ei kannata odottaa ymmärrystä tai tukea päätöksille, joita tehdään pimennossa.
Avoimuus vaatii rohkeutta ja kanttia vastata myös hankaliin kysymyksiin. Se on kuitenkin ainoa tie luottamuksen rakentamiseen. Ja luottamus on se pääoma, jota julkisten toimijoiden ei auta nykyisessä hälyisässä viestintämaailmassa hukata.
