OULUNSALO Tyylitelty suopöllö tuijottaa lautaselta suoraan katsojaan silmät suurina. Toisesta lautasesta kurkistaa kahlaaja; lautasen reunat ovat kuin turvaisa rantaruovikko.
Lautasilta ja posliinilaatoilta löytyy omenoita, päärynöitä, kirsikoita, kukkasia, naishahmoja, madonnia, joulupukkeja, Lutherin ruusu, Martta Wendelin -tyylisiä romanttisia tilannekuvia ja eläimiä.
Salli Kinnusen (78) noin 37 vuoden aikana tekemistä posliinimaalauksista on esillä vain murto-osa Oulunsalo-talon näyttelyvitriinissä. Posliininmaalaukseen intohimoisesti rakastunut Kinnunen ei ole edes laskenut, montako lautasta, kahviastiastoa, taulua, kulhoa tai korurasiaa hän on vuosien varrella maalannut. Tai montako oppilasta hän on perehdyttänyt posliinimaalauksen saloihin kolmenkymmenen vuoden aikana.
Opiskeltavaa harrastuksessa tuntuu riittävän. Kinnunen kertoo käymistään kotimaisista ja kansainvälisistä kursseista ja selvittää lukemattomia eri tapoja koristella posliiniesineitä: piirtämällä, maalaamalla, raaputtamalla, dippaamalla. Posliinin voi polttaa kerran tai vaikka seitsemän kertaa, jos haluaa saada maalauksiin syvyysvaikutelmaa. Posliinilaatan pintaa voi myös karhentaa pursottamalla siihen kohosavea ennen maalausta ja polttoa. Kinnunen jos kuka on näihin asioihin perehtynyt.
– Minulle maalaaminen on energisoivaa ja terapeuttista. Muistan kun nuorimmainen lapsistani lähti kouluun ja katselin pappilan ikkunasta hänen menoaan isoveljien kanssa. Pekka-mieheni huomasi itkuni ja sanoi: ”Mene nyt maalaamaan”.
– Olenkin upottanut posliinimaalaukseen monta iloa ja surua! Maalaaminen aktivoi molempia aivopuoliskoja. Itselläni on töihini myös vahva tunnekosketus.
Salli Kinnunen kertoo tarinan ilvestaulusta, jonka hän maalasi erään norjalaisen opettajan kurssilla. Viimeisessä poltossa koko viikon aherrus halkesi kahtia.
– Pekka liimasi lautasen hienosti kokoon. Maalasin silti harmistuneena toisenkin ilveslautasen. Huomasin tauluja verratessani, että myöhemmin maalaamani lautasen ilves oli huomattavasti alakuloisempi. Omat tunteeni välittyivät työhön, Kinnunen kertoo.
Kinnunen maalaa mielellään luontoa, kasveja ja eläimiä, mutta vain talvisin. Kesäisin hän katselee, kuuntelee ja imee luonnosta vaikutteita.
– Joskus oppilaat saattavat jo ensimmäisillä tunneilla haluta maalata ruusun. Se on kuitenkin liian vaikea aloitustyö, sillä ruusu vaatii paljon vetoja ja taas uusia vetoja. Kehotankin oppilaita hajottamaan kukkia ja tutkimaan, miten esimerkiksi lehdet kääntyvät.
Muiden opettaminen posliininmaalauksen saloihin Oulu-opiston kursseilla on ollut mieluisaa. Kokenut posliinimaalaaja sanoo olevansa itsekin saavana osapuolena: kurssilaiset innoittavat toisiaan ja antavat toisilleen uusia ideoita ja näkökulmia.
Salli Kinnusen ei tarvitse pitkään miettiä syntymäpäivä-, valmistujais- tai häälahjaa 11 lapselleen, 60 lastenlapselleen tai kuudelle lastenlastenlapselleen. Ammattiin valmistuvaa, mustikoista pitävää lastenlasta odottavat mustikka-aiheiset teekupit. Häälahjaksi hän on maalannut ruusuastiastoja tai kahvikalustoja. Jokaiselle löytyy yksilöllinen lahja.
– On ihanaa, että voin antaa heille persoonallisen muiston mummosta.