Silmät tapittavat karvaisten kulmien alta. Kulmakarvoissa on jotain hyvin omintakeista – ne ovat pitkät ja näyttävät. Katse itsessään on puhutteleva.
– Spinonella on lempeä katse, jossa on häivähdys surumielisyyttä, toteaa Salla Finnilä rapsutellessaan kolmea koiraansa, Almaa, Immaa ja Vernaa.
Lumijoella Finnilän kotipihan aitauksessa telmuavat koirat ovat rodultaan spinoneja. Rotu on peräisin Italiasta, jossa se on aikoinaan jalostettu metsästyskäyttöön. Tämän lisäksi spinone on hyväntahtoinen ja miellyttämishaluinen perhekoira.
Finnilä on yksi harvoista rodun kasvattajista Suomessa. Koiria on maassamme noin parisataa, ja vuosittain niitä rekisteröidään parin pentueen verran lisää.
Finnilä kertoo rodun muuttuneen monessa maassa näyttely- ja muuksi harrastuskoiraksi. Sama ilmiö on havaittavissa myös Suomessa.
Italiassa koiria hyödynnetään enemmän metsästyskäytössä. Tämä onkin suunta, johon Finnilän kasvatus perustuu. Hän pyrkii säilyttämään rodun luontaiset metsästysominaisuudet, kuten nenän käytön, tuulen peilaamisen ja hyvän riistankäsittelytaidon, tinkimättä kuitenkaan terveydestä tai hyvästä luonteesta.
Lue lisää 6.11. ilmestyneestä Rantalakeudesta tai diginä!
Koirat ovat lumijokiselle Salla Finnilälle enemmän kuin harrastus. Ne ovat elämäntapa. Finnilä kertoo saaneensa ensimmäisen koiransa yhdeksänvuotiaana.
– En voi enää edes kuvitella elämää ilman koiraa, hän tiivistää.
Spinone-rodun myötä koirien merkitys Finnilän elämässä on syventynyt entisestään. Hän myös kasvattaa koiria tähdäten rodun käyttölinjan metsästystaipumusten säilyttämiseen.
– Tämä on mielenkiintoista ja hyvin palkitsevaa. Mutta aina se ei tietenkään ole hauskaa eikä aina kaikki onnistu.
Spinone on alkuperämaassaan Italiassa kehitetty aikoinaan metsästystarkoitukseen. Suomessa sitä käytetään lähinnä seisovana lintukoirana. Ensimmäisten spinoneittensa kanssa Finnilä alkoi opetella itsekin metsästämistä. Luonnossa liikkuminen oli hänelle tuttua, mutta metsästäminen ei. Sitä ei harrastettu myöskään hänen lapsuudenkodissaan.
– Aloin Ylilaurin Kertun ohjaamana kouluttaa koiraa kokeisiin ja metsästämään pääsin äitini miesystävän kanssa. Näin heti koirasta, että se oli onnellinen metsästäessään. Päätin, että jos vielä toinen seisoja tulee, on alettava metsästämään.
Kipinä vei mennessään, ja metsästys tuli osaksi Finnilän elämää. Nyt hän metsästää koiriensa kanssa Suomessa ja Ruotsissa muun muassa sorsia, kyyhkysiä, metsäkanalintuja ja jäniksiä. Hänen parempi puoliskonsa on ammattimetsästäjä.
– Nuorempana olin metsästystä vastaan ja olin jopa kasvissyöjä. Tässä on joutunut nieleskelemään omaa kaikkitietäväisyyttään, Finnilä toteaa ja kiittelee samalla sitä, että on saanut tutustua metsästykseen taitavien metsästäjien opastuksella.
