Tyrnävän puolella Tupoksen tuntumassa sijaitsevaa Kirstinän tilaa ei olisi olemassa, jollei Anna-Kaisa Outinen olisi sairastunut imusolmukesyöpään vuonna 2013.
Turvonneita imusolmukkeita oli tutkittu 15 vuoden aikana useampaan kertaan, ja ne oli todettu aina hyvälaatuisiksi.
– Joulukuussa 2012 perheeseemme iski norovirus. Se mahdollisesti aiheutti muutoksen dna:ssa, sillä seuraavana vuonna imusolmukkeet alkoivat kasvaa räjähdysmäisesti vasemmassa kainalossani.
Kudosturvotus laajeni yhden yön aikana, ja tutkimuksissa löytyi 16 etäispesäkettä kehon eri puolilta.
Rakennusinsinööriksi opiskelemassa ollut, tuolloin vasta 2-vuotiaan Siirin äiti joutui jättämään opintonsa.
– Silti elämä ympärillä ei pysähtynyt. Laskut oli maksettava ja lapsi hoidettava edelleen. Olin aina kuvitellut, että jos joskus sairastuisin, syrjäytyisin ja vetäytyisin yksinäisyyteen. Niin ei käynytkään.
Sairaus oli yksi uusi taakka arkeen. Anna-Kaisa ja hänen puolisonsa Jani Outinen hyppäsivät suoraan selviytymismoodiin. He uppoutuivat tekemiseen. Tukea tuli ystäviltä ja perheeltä.
– Meillä oli koko ajan tunne, että kyllä tästä selvitään.
Sairaus paljastui non-Hodgkinin-lymfoomaksi. Sairaalassa asiat etenivät niin nopeasti, etteivät lääkärit ennättäneet kertoa sairaudesta Anna-Kaisa Outiselle ennen syöpäosastolle siirtämistä.
– Menin hematologin luo, ja hän luuli minun kuulleen jo tuloksista. Lopulta kysyin, että mikä minua oikein vaivaa. Hän valahti valkoiseksi tajutessaan, ettei kukaan ollut kertonut minulle.
Lue lisää 15.4. Rantalakeudesta painettuna tai diginä!
