HAILUOTO Perämeren tutkimusasemalla tutkimusteknikkona pitkään työskennellyt Osmo Timola näki omin silmin sekä Valpuri- että Heli-valaat.
Hän kertoo muistiinpanoissaan värikkäästi keskiviikkona 14. kesäkuuta 1978 havaitusta Valpuri-ryhävalaasta. Ilmoitus Keskiniemen edessä seikkailevasta valaasta tuli tutkimusasemalle kello 12, ”kun henkilökunta kuori pottuja”.
Kesken kaiken puhelimen luota juostaan: valas seikkailee Keskiniemen edustalla! Kyliltä soitettiin ja sinne oli veneestä ilmoitettu. Pöydän ympärillä oli havaittavissa vähintäänkin epäuskoisia ilmeitä, joku jopa epäili Ailaston vaikutusta havaintoon. Kukaan ei ollut kuitenkaan ennen nähnyt valasta, joten oli lähdettävä katsomaan jos vaikka...
Tutkimusveneestä otetaan yhteys Jakkeen, joka vakuuttaa valaan puhaltelevan troolien lähettyvillä. Uskottava on, joten köydet irrotetaan kello 12.40.
Jo useamman mailin päästä näemme suuren merielävän ponkaisevan ilmaan, mutta kohde on niin kaukana, ettei filmaamista kannata yrittääkään. Kello 13.30 olemme valaan läheisyydessä. Se ei enää hypi, vaan ui 3-4 solmun nopeudella länttä kohti.
Valas on ilmeisen hermostunut, koska nousee hengittämään muutaman minuutin välein.
Yritämme ennakoida, mistä valas tulee hengittämään, jotta saisimme käsityksen sen pituudesta. Ikävä kyllä se juksaa meitä nousten aina toiselta puolelta venettä kuin mihin kameroita osoittelemme. Tämän vuoksi saamme kuvattua vain sukellusvaiheen.
Troolimiehet kertovat, että kun valas hypätessään ilmaan oli kokonaisuudessaan näkyvissä, he arvioivat sen pituudeksi 8-10 metriä. Alapuolelta se oli vaaleahko ja uurteinen ja selkäpuolelta tumma ja rokonarpinen. Seuraamme valasta klo 15.05 saakka, jonka jälkeen jätämme sen rauhaan uimaan kohti luodetta.
Myöhemmin valas määriteltiin ryhävalaaksi. Ensimmäiset havainnot Valpurista tekivät troolimiehet Urpo Heikkinen, Paavo Parrila ja Markku Tönkyrä.