LUMIJOKI Ruusa makaa tyynesti parressaan ja märehtii. 15-vuotiaalla rouvalla on tavallista yksityisempi lepopaikka navetan rauhallisessa päässä muutaman lajitoverinsa kanssa. Sutelan robottinavetan 140 muuta lypsävää parveilee lypsyasemilla isommassa porukassa.
– Ruusa on hoito-osastossa, naurahtaa tilan isäntä Kaarlo Sutela.
Ruusa saa erityiskohtelua kahdesta syystä. Paitsi että sillä on tapana työntää takajalkansa lantakoneen kolhittavaksi, se on myös Sutelan maitotilan hyvätuottoisin äpyli. Kaikille lypsäville tällaista erityiskohtelua ei pystyttäisi tarjoamaan.
Ruusalla meni rikki 150 000 maitolitran ällistyvä rajapyykki vastikään. Se ei ole tuiki tavallinen saavutus: Ruusa on ainut näin tuottoisa lehmä koko lakeuden alueella. Koko maan tilastoissa Ruusa on kolmanneksi paras lypsäjä.
Suomessa on muutama kymmenen Ruusan veroista lypsäjää ja vain kaksi lehmää, jotka ovat elinaikanaan tuottaneet 200 000 maitolitraa.
Ruusa on poikinut viidesti, ja maitoa tulee edelleen runsaasti, vaikka edellisen vasikan syntymästä on jo kaksi vuotta. Ennätyslehmä ei osoita merkkiäkään ehtymisestä.
– Ruusalla on hanat auki koko ajan. Nytkin se lypsää 30 litraa päivässä. Ei meille toista tällaista taida koskaan tulla, Kaarlo Sutela arvelee.
Mikään ennusmerkki ei kertonut Sisko ja Kaarlo Sutelalle, että Ruusasta on kehkeytymässä ennätyslehmä. Se syntyi kaksosvasikkana kesäkuussa 2002. Ruusa osoittautui hyväluonteiseksi ja helppohoitoiseksi, aivan tavalliseksi Ayshire-lehmäksi.
Vasta vähitellen alkoi tuotostarkkailutilastoista valjeta, että Ruusapa näyttäisi olevan varsinaisessa ennätysjahdissa.
– Usein hyvätuottoiset lehmät ovat huomaamattomia. Ne eivät edes sairastele, tietää maitotila-asiantuntija Sauli Kärenlampi Pro Agriasta.
Nämä kriteerit täsmäävät myös Ruusaan. Vain kerran on Ruusan vuoksi pitänyt kutsua eläinlääkäri, kun sen juoksutusmaha oli kiertynyt. Ruusa selvisi leikkauksesta hyvin.
Liivejäkään se ei ole joutunut käyttämään kuin vain hyvin lyhyitä aikoja.
Ruusan kaksossisko ei ole päässyt lähellekään Ruusan ennätystulosta, eivät myöskään Ruusan jälkeläiset.
Sisko Sutela tietää, että hyvä tuotos koostuu yksinkertaisista asioista: tuotantoeläimen hyvästä ja säännöllisestä hoidosta, tasapainoisesta ja hyvälaatuisesta ravinnosta sekä ennaltaehkäisevästä hoidosta.
– Eläinlääkäri pitää meillä lehmien hyvinvointipäivän kerran kuukaudessa, ja kaksi kertaa vuodessa pidetään sorkkahoitopäivä, lehmien pedikyyri, Sisko Sutela kertoo.
– Tuotostarkkailu vaikuttaa ruokinnan suunnitteluun. Mutta jos tuotoksen vetää ruokinnalla kovin ylös, lehmät alkavat sairastua herkästi. Mieluummin pidämme maidontuotannon pienempänä ja lehmät terveinä.
Kaarlo Sutela muistuttaa, että raa´alla tai epäinhimillisellä kohtelulla ei ennätystuloksia tulisi.
– Ja aina on kyse vähän onnestakin.
Ruusan korkea ikä näkyy siinä, että sen jalat ovat hitusen kipeät. Ylös se kuitenkin jaksaa vielä hyvin makuuksiltaan nousta.
Ruusaa ei enää aiota siementää, vaan se saa tuottaa maitoa rauhassa niin kauan kuin tuottaa.
– Olisi tyhmää sitä edes yrittää, sillä Ruusan terveys ei enää kestäisi poikimista, Kaarlo Sutela painottaa.