HAILUOTO Luokista kuuluu metallin kilkatus ja poran surahtelu. Liedellä lämpiää sitruunahappoliuos ja puhalluslamppu tohisee.
Keskittynyt työnteko keskeytyy vain, kun ohjaaja Leila Ronkainen kertoo vinkkejä siitä, miten kova metalli saadaan taipumaan haluttuun muotoon tai näyttää, kuinka hopealanka muuntuu helmikoristeeksi silmän räpäyksessä.
Käynnissä on kansalaisopiston Koruja lusikoista -kurssi Hailuodon koululla, jossa syntyi viime perjantain ja lauantain aikana uniikkeja koruja vanhoista hopea- ja alpakkalusikoista.
Raija Vainionpää pyyhkäisee otsaansa takomisen lomassa ja kertoo oppineensa, kuinka erilaisia vasaroita käytetään lusikan tasaisen pinnan elävöittämiseen kuvioita tekemällä. Hän työstää rannerengasta vanhasta alpakkalusikasta.
Työnteko alkoi suunnitelulla, mittailulla ja lusikkaosan suoristamisella sekä lusikan taivuttamisella. Sitten viilattiin ja hiottiin ja taottiin efektejä pintaan. Koska alpakka on materiaalina kovaa, sitä pitää välillä käydä lämmittämässä puhalluslampulla. Lopussa korut kiillotetaan.
Rannerenkaan lisäksi vanhat lusikanvarret taipuivat kurssilla kaksiosaisiksi rannekoruiksi, jotka yhdistettiin hopeaketjulla tai nahkanauhalla. Taivuttamalla syntyi kaulariipus ja pelkästä varresta sormus. Lusikanvarren koristeyksityiskohdista sai myös sirot korvikset.
Lusikoiden hienot yksityiskohdat ja laadukkaat materiaalit takaavat, että suhteellisen yksinkertaisella designillä ja tekemisellä saa aikaan näyttävän lopputuloksen.
2000-luvun alusta korukursseja vetänyt Ronkainen kertoo, että nykyään esineiden uusiokäyttö on pinnalla myös korujen tekijöiden parissa. Ja miksei olisi, kun hopea- tai alpakkalusikoita löytyy lähes jokaiselta ja usein ne tahtovat jäädä vitriineihin käyttämättä.
– Tosi monet haluavat muuttaa esimerkiksi omat tai aikuisten lasten vauvalusikat uudestaan käyttöön.
Utajärveltä asti matkannut Soile Kokko allekirjoittaa tämän väitteen. Hän halusi uusiokäyttää palkintolusikoita, joita hänelle oli tullut iso kasa perinnöksi kilpaa hiihtäneeltä sukulaiseltaan.
Hän oli tutustunut etukäteen erilaisiin malleihin netissä ja kirjoista.
– Tämä on tosi mielenkiintoista. Näitä tehdessä vain mielikuvitus on rajana, Kokko kertoo.
Kaarina Annunen esittelee puolivalmista rannekorua ja korviksia, joiden aihiona on käytetty yli 50 vuotta vanhoja häälusikoita. Korut näyttävät upeilta, mutta eikö hirvittänyt ottaa saha käteen ja laittaa lusikat palasiksi?
– Eipä näitä ole enää vuosiin nostettu pöytään, joten hyvin raski laittaa uusiokäyttöön, hän naurahtaa.
