Runon kauneimman sinulle antaisin,
jos sen kirjoittaa vain osaisin,
olet ystäväni parhain,
olit ystäväni jo varhain.
Sanat kauneimmat valitsisin,
riimit suloisimmat raapustaisin,
runo olisi kuin unelmaa,
sen vain paras ystävä saa.
Ilman sinua en olisi jaksanut,
elon tietä näin vaeltanut,
olit tuki ja turva minun,
kaikki ansiotasi sinun.
Kultakääreisiin runoni käärisin,
sen juhlallisesti ojentaisin,
runo kesken on vielä vaan,
kai ennen kuolemaa valmiiksi saan
Sydäntäni vanhuus kouristaa,
ajatus ystävästä ilahduttaa,
en saa vielä ikiuneen mennä,
siis sulkakynäni, lennä, lennä!
että runon valmiiksi saan,
ja ikionnen sielustani jaan.