RUUTULIPULLA
Loppuelämän ensimmäinen päivä
minä vasta lähtöruudussa
vihreä palaa
Kempeleläisen Esa Niskasen juuri ilmestynyt runokirja on kuin läpileikkaus 30 vuoden ajalta.
Kesäpäivä syysyölle -kokoelman varhaisimmat runot ovat löytyneet vanhojen ravintolan ostoskuittien ja muiden lappusten takaa. Toiset taas ovat syntyneet aivan viime vuosina.
– En kuitenkaan halunnut juuri karsia runoja, vaikka osa niistä tuntuu varsin naivistisilta piirtelyiltä, Niskanen kertoo.
Toisaalta Niskanen sanoo nuoruuden runojensa olevan suoria ja aitoja, maalaileviakin.
– Nykyään kirjoitan niukemmin ja suoraviivaisemmin. Elämän koulussa on oppinut ilmaisemaan asioita minimalistisesti.
Alun Ruutulipulla -runo on juuri tällainen, ja sitä Niskanen pitääkin yhtenä parhaistaan.
– Se kertoo nykyisestä tilanteestani. Olen ollut nuoriso-ohjaaja 30 vuotta. Pysähdyin miettimään, jatkanko tätä vai pyrinkö esimerkiksi politiikkaan.
Runojen syntyhistorian taustalla ovat inhimillisen elämän koko värikirjo: ilo, rakastuminen, tummat tunteet, suru, omat elämänvaiheet. Poliittisiakin sävyjä löytyy esimerkiksi runosta Humppaleka:
Valssaamon pojat
haalareissaan tanssivat
kapitalisti, ruoska
elämän ja kuoleman
on köyhän tanssi
Runokirjan kuvittanut Aapo Kukko oli tärkeässä roolissa kirjan syntyvaiheissa.
– Kutsuin Aapon saunomaan ja annoin hänelle runojani luettavaksi. Aapo merkitsi suosikkinsa, ja olin yllättynyt siitä, miten monesta runosta hän piti.
Niskanen antoi kuvittajalle vapaat kädet, eikä ryhtynyt avaamaan hänelle runojensa taustoja.
Kirjasta löytyy myös runo, joka on ollut aina ajankohtainen. Se on myös kirjoittajalleen omakohtainen:
Koulukiusatulle
Mitä pakkaat reppuusi
pellavapäinen poika
pelkoa, kidutusta ja tuskaa
Miten kuljet koulutiesi
varoen ja hiljaa
piilossa vihamielisiltä
katseilta
Miten vietät välituntisi
kivisellä pihamaalla
piilossa kiusaajilta
minä tiedän miten
Niskasella ei ollut korkea kynnys julkaista runokokoelmaa. Hän on haaveillut siitä puolet elämästään.
– Me elämme kovaa ja tunteetonta aikaa. Minulle olisi tärkeää, jos ihmisille tulisi näitä runoja lukiessaan tunne, olipa se ihastus, vihastus tai suunnaton ilo ja voimaantuminen.
Niskanen sanoo kirjoittavansa runoja, koska ne puhdistavat mieltä ja auttavat jaksamaan arjessa.
Sarjakuvakäsikirjoituksia paljon tehnyt mies suunnittelee kirjoittavansa seuraavaksi novellin. Se käsittelisi aihetta, jonka hän hyvin tuntee: nuorisotyötä.
– Mutta novellikokoelmaa en lupaa tehdä, Niskanen nauraa.
Kasvot
Kivi rannassa
aallon leikki
sen kasvoilla
Ikuinen liike
hyväilyt
muokkaavat sitä
Kuin elämä
säröt poistava
kosketus
