OULUNSALO Sanan käyttäjänä Oulunsalon Karhuojalla asuva rovasti Pekka Kinnunen on tehnyt pitkän päivätyön, pappina kaikkiaan 41 vuotta, kotiseurakunnassakin kokonaista 31 vuotta. Sanat ovat tuotteliaan miehen työkaluina myös Rantalakeus -lehdessä, jonka kolumnistina Kinnunen aloittaa.
– Haluan korostaa paikallista näkökulmaa, tiivistää uusi kolumnisti mieluisinta aihepiiriään paikallislehdessä.
– Osana uutta Oulua Oulunsalokin on saanut kokea asioita, jotka herättävät ihmisissä voimakkaita tunteita. Päiväkirjatyylinen lähestymistapa tuntuu itselleni sopivalta.
LEHTIKIRJOITTAMINEN on tullut tutuksi Oulunsalon kirkkoherran virasta 15 vuotta sitten eläkkeelle jääneelle Kinnuselle esimerkiksi Kodin Pellervo -lehden vakituisena kolumnistina. Papin päiväkirja -otsikolla Kinnusella on menossa nyt jo 25. vuosi.
Laiskaksi Kinnusta ei voi muutenkaan kirjoittajana syyttää. Yhdessä liminkalaisen pappi-kirjailija Pekka Tuomikosken kanssa Kinnunen on tehnyt suuren työn uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlavuoden merkeissä suomentamalla kaikkiaan yli 40 Martti Lutherin virttä.
Vuonna 2016 julkaistussa Lutherin wirret -kirjassa on Lutherin virret ensimmäistä kertaa yhtenäisenä kokoelmana.
Suomennokset ovat Pekka Kinnusen käsialaa, Tuomikoski on vastannut toimituksellisesta osiosta.
Luther on keskiössä myös uskonpuhdistuksen juhlavuonna 2017 ilmestyneessä Martti Lutherin elämää, uskonpuhdistuksen vaiheita ja luterilaista oppia käsittelevässä kirjassa Raamatusta en luovu - Martti Luther ihmisenä ja uskonpuhdistajana. Uskonpuhdistajan elämänkaaresta ja kasvusta, etsijästä ja kristityn vapauden löytäneestä taistelijasta ovat kirjoittaneet Pirkko Tala ja Yrjö Tala.
Pekka Kinnunen on vastannut Lutherin kirjallisen tuotannon esittelystä, josta avautuu näköaloja luterilaiseen oppiin ja sen muotoutumiseen.
Keskusteluun osallistuu välillä myös rovasti Kinnusen puoliso, rouva Salli Kinnunen huikkaamalla keittiöstä oman kommenttinsa.
– Kaikki Pekan kirjoittamat rakkauskirjeet ovat edelleen tallessa. Hyvä kirjoittaja hän oli jo silloin.
KARHUOJAN maalaismaisema antaa Kinnusen pariskunnalle mieluisia hetkiä niin omassa pihapiirissä kuin sauvakävelylenkillä lähimaastossa. Päivärytmiin kuuluu kävelylenkki heti aamusta. Kun kevät saapuu, auton keula kääntyy kohti Viroa, missä Kinnusilla on ollut 14 vuotta mökki.
– Viroon lähdemme huhtikuun lopulla, käymme välillä Suomessa ja jälleen takaisin Viroon. Kotiin Suomeen palaamme syyskuussa. Virolaiset ystävämme sanovatkin, että keväällä ensin tulevat kattohaikarat ja viikon päästä siitä suomalaiset, Salli Kinnunen kertoo.
Viron mökin myötä Kinnusille on avautunut uudenlainen näköalapaikka sukulaiskansamme arkeen ja juhlaan. Niin tärkeäksi pariskunta on kokenut asian, että vironkielen kurssit käytiin Suomessa heti alkajaisiksi. Naapureiden kanssa ollaankin paljon tekemisissä. Virolaisten ahkeruus saa molemmilta kiitosta ja ihailua.
– Lähes jokaisella on pieni puutarhapalsta pihallaan. Sen äärellä ahkeroidaan ja varmistetaan, että puutarhan sato saadaan talteen. Siinä olisi meillä suomalaisilla paljon oppimista.
Oman mökkinsä pihalla Kinnusilla on lähinnä omenapuita, mutta tekemistä niidenkin kanssa riittää. Kun autonkeula on kääntynyt taas kohti Suomea, kotipuutarhassa Karhuojalla odottaa jälleen oma työmaansa.
– Kasvatamme pihalla kaiken tarvittavan. Tekemistä siis riittää.
TÄYSIN kokonaan Pekka Kinnunen ei ole jättänyt eläkevuosinaan papin työtään. Aina silloin tällöin tulee pyyntö myös seurakunnallisiin tehtäviin. Oma tehtäväkenttänsä entisellä kirkkoherralla on myös Oulun seurakuntien yhteisessä kirkkovaltuustossa ja -neuvostossa.
– Sielläkin näkee, että syrjäseutu on syrjäseutua Oulussakin. Esimerkiksi Oulunsalon ja Kiimingin ääni ei tahdo kuulua niin hyvin kuin Oulun ydinkeskustan ääni. Se on hyvin valitettavaa.
Seurakunnan luottamushenkilön pestiin Kinnunen ei aio enää hakeutua uudemman kerran.
KESKUSTELUTUOKION rovasti Kinnunen aloittaa sykähdyttävällä tavalla.
– Viimeisenä opiskeluvuonna halusin varmistua, että jos päädyn papiksi Lappiin, niin ainakin Isä meidän rukouksen osaan heti saamenkielellä. Opiskelin professori E. Lagercrantzin Lapin kielen oppaan avulla pohjoissaamen alkeita.
Hyvin on oppi pysynyt papiksi vuonna 1962 valmistuneen miehen muistissa.