Lumijoki Ylipääntien varrella Lumijoella asuvan Ritva Lettojärven pihamaalla on tänä syksynä kerätty runsasta satoa lukuisista hedelmäpuista ja marjapensaista.
– Omenoista on tullut huippusato. Kohta on 200 kiloa jo täynnä, Lettojärvi toteaa ja kertoo muutamien oksien pettäneen valtavan omenataakan alla.
Lisäksi talteen on kerätty tummia ja keltaisia luumuja sekä kirsikoita, vadelmaa, sinimarjakuusamaa ja kurpitsoja. Omenoiden ja vadelmien lisäksi näiltä tiluksilta menee myyntiin mustaherukkaa ja tyrniä. Jälkimmäinen alkaa vasta nyt olla kypsää poimittavaksi.
– Tyrnisato on nyt parhaimmillaan. Yleensä tyrni kypsyy syyskuun alussa mutta nyt vasta syyskuun lopussa. Kylmä kesä haittasi kypsymistä. Aloitimme poiminnan vasta viime kuun viimeisinä päivinä. Koskaan aiemmin ei ole aloitus ollut näin myöhässä, Lettojärvi kertoo.
Pihamaalla kasvaa monta eri tyrnilajiketta: huikeaan korkeuteen venähtänyttä Raisaa ja matalampaa Tyttiä ja Terhiä. Pensaiden välissä on jakkaroita ja pöytä, joiden avulla marjoja voi poimia talteen myös ylemmiltä oksilta. Ennen poimintaan ryhtymistä Lettojärvi vetäisee kämmentensä suojaksi mustat nitriilihanskat.
– Marjaa myyntiin poimiessa on aina pidettävä hanskat kädessä. Nitriilihanskat myös suojaavat tyrnissä olevilta piikeiltä, hän tähdentää.
Tyrnejä voidaan poimia marraskuun alkuun asti. Ilmojen kylmetessä poiminta käy kuitenkin vaivalloisemmaksi.
– Pakkasella on vaikea noukkia. Hanskojen alle pitää laittaa puuvillahanskat, muuten kädet paleltuvat. Villahousutkin pitää olla, kun poimiessa ei tule liikettä.
Poimijoita saapuu Lumijoelle Raahesta, Oulusta ja Haukiputaalta saakka. Paikallisiakin kasvoja näkyy jonkin verran. Lettojärven mukaan itsepoimijoiden yleisin virhe on se, että he tulevat poimimaan marjoja liian vähällä vaatteella. Tänä vuonna poimijoita ei ole näkynyt vielä niin paljon kuin edellisvuosina.
– Viime vuonna oli paljon poimijoita tähän syksyyn verrattuna. Ehkä tämä kylmyys ja märkyys ei houkuttele, Lettojärvi miettii.
Lettojärvi kertoo innostuneensa tyrnistä 1990-luvun alussa, jolloin hän sai käsiinsä neljä ensimmäistä tainta. Hän kulki venäläisen tutkijan luennoilla, joissa tämä luennoi tyrneistä. Tuohon aikaan tarjolla oli ainoastaan venäläisiä tyrnintaimia. Lettojärvi on oppinut vuosien varrella, etteivät venäläiset taimet menesty hyvin Lumijoen ilmastossa.
Tyrninviljely aloitettiin näillä tiluksilla toden teolla vuonna 1996. Ensimmäiset pensaat istutettiin muutaman kilometrin päässä kotipaikalta olevalle metsäpellolle, mutta maaperä ei ollut siellä tyrnille mieluinen.
– Kaikki 30 ensimmäistä taimea kuoli. Maa oli liian hapan. Tyrni ei tykkää happamasta maasta, seisovasta vedestä eikä auringon puutteesta, Lettojärvi tietää.
Tuhkasta kasvi sen sijaan tykkää. Sitä Lettojärvi ripottelee pensaiden juureen muun muassa maan happamuutta poistaakseen.
Viljely on Lettojärven sekä hänen miehensä Antti Viinikan yhteinen harrastus, josta saadaan sivutuloja. Nykyisin mustaherukoita kasvaa 300 pensaassa ja tyrniä 100 pensaassa.
Marjoja myydään itsepoimintaperiaatteella ja vadelmaa ja tyrniä myös tilauksesta.
Aktiivisimmillaan viljelypuuhat olivat reilu kymmenen vuotta sitten perheen lasten ollessa pieniä.
– Meillä on myös toiminimi Lettojärven lööki & vattu, mutta se ei ole rekisterissä. Nippusipulia tuli ennen niin, että sitä vietiin tukkuunkin asti, Lettojärvi paljastaa.
Päätulot on kuitenkin haettu aina muualta: Lettojärvi teki päätyönsä perushoitajana Oulun yliopistollisessa sairaalassa ja Viinikka toimii sen sijaan edelleen kirvesmiehenä.
– Meillä on onneksi ollut yhteinen kiinnostus hommaan. Tämä vaatii molempien työn. Nykyisin ruohon ja oksien leikkaaminen on lähes täysin Antin harteilla, selkävaivoista kymmenisen vuotta kärsinyt Lettojärvi kertoo.
Marjojen poiminta on Lettojärven mukaan siitä mukavaa työtä, että sitä voi tehdä oman voinnin rajoissa. Parhaimpina päivinä hän kerää tyrnipensaiden oksilta talteen nelisen kiloa vitamiinipommeja.