Lumijoki Norjanharmaahirvikoira Jyki tervehtii tulijaa reippaalla haukulla. Talutushihnaa pitelevä lumijokinen Risto Prokkola on aikeissa suunnata koiransa kanssa lenkille. Jyki näyttää olevan täynnä energiaa: se tarkkailee kiinnostuneena ympärilleen ja haukahtaa kotipihan ohi huristaville autoille ja traktoreille.
Kaikki tämä energia oli tarpeen lauantaina, jolloin koira isäntineen suuntasi Liminka-Temmeksen Metsästysyhdistys ry:n majalle Kiiskilänkylälle Tracker Lakeus Cupin toiseen osakilpailuun. Hirvenhaukut järjestettiin tänä vuonna kahdessa osassa, joista toinen oli Limingan ja toinen Lumijoen osakilpailu.
– Olimme edellisenä lauantainakin pidetyssä Limingan kilpailussa mukana. Se järjestettiin samassa paikassa, metsästysmajalla. Olemme tällä hetkellä sijalla viisi 42,5 pisteellä, Prokkola kertoi kisapäivää edeltävänä perjantaina.
Kisan palkintosijojen lisäksi tähtäimessä oli Jykin saaminen käyttövalioksi, johon vaadittiin yli 70 pisteen saalista haukkukokeesta.
Hirvenhaukku on 4,5 vuoden ikäisellä Jykillä verissä. Prokkola käytti koiraansa ensimmäisen kerran haukkukokeissa kolme vuotta sitten. Koetilanteet ovat osoittaneet, että Jykiltä löytyy touhussa vaadittavaa riistaverta ja tarmokkuutta.
– Sillä on pitkiä, jopa 17 tunnin haukkuja takana. Pitkät reissut ottavat Jykillä lujille, ja niiden jälkeen on hyvä, että se pystyssä pysyy, Prokkola toteaa.
Yksin tarmolla ei kuitenkaan kisoissa pärjää, sillä koirien toimintaa arvostellaan kymmeneltä eri kantilta. Syynissä on muun muassa haku, löytöhaukku, haukkumatiheys ja tottelevaisuus. Arvostelun alla on sekin, kuinka nopeasti koira saadaan kisan jälkeen pois maastosta. Prokkolan mukaan Jykin heikoin kohta on tottelevaisuus: kun se on päässyt haukkumisen makuun, se ei millään malttaisi lopettaa.
– Se jää monesti metsään. Se ei ole sieltä tottelevaisimmasta päästä. Joulukuussa se haukkui 81,5 pistettä Lumijoen nuorisoseuralla pidetyissä kisoissa, joissa koemaasto oli Koskelan kylällä Limingassa. Kisan jälkeen se jäi metsään ja lopetti haukun vasta yöllä kahden aikaan.
Oma tahto on Prokkolan mukaan tälle rodulle tyypillistä. Koiran omapäisyys on aiheuttanut miehen mukaan harmaita hiuksia, sillä Jyki on joskus haukkumaan intouduttuaan ajautunut yli kymmenen kilometrien päähän hirven jäljissä. Omistaja ei voi kuin seurata koiran menoa tutkan kautta.
– Meillä on täällä Lumijoella susia omasta takaa. Se huolettaa koiran kannalta, kun metsässä ollaan, Prokkola miettii.
Tracker Lakeus Cupissa – kuten muissakin hirvenhaukuissa – koira päästetään metsään hirvien perään. Omistaja seuraa koiran toimintaa kahden tuomarin kanssa.
Hirven löydyttyä koiralla alkaa viiden tunnin työurakka. Ensin koiran täytyy pysäyttää hirvi haukkumalla. Tämä tapahtuu niin sanotulla löytöhaukulla, jonka pitää kestää 90 minuuttia, jotta saisi täydet 10 pistettä. Sen jälkeen tuomari tekee asetilanteen, ja sitten hirvi ajetaan uudestaan liikkeelle. Koiran on tarkoitus pysäyttää hirvi haukunnallaan kolmeen kertaan.
– Se vaatii koiralta paljon, Prokkola tiivistää.
Prokkola on harrastanut metsästystä nuoresta saakka. Hirvenpyynnistä on tullut hänelle kaikista mieluisin metsästysmuoto.
– Se on nykyisin se ykkösjuttu. Siksi kai se houkuttaa, kun hirviporukka on sosiaalinen ryhmä, johon kokoontuu eri taustaisia ihmisiä, hän pohtii.
Lumijoella toimii tällä hetkellä kolme eri hirviporukkaa. Ylipää-Kirkonkylän porukkaan kuuluvan Prokkolan mukaan koirat ovat nousseet entistä tärkeämpään osaan hirvimiesten ikääntyessä. Hirvikoiria löytyy enenevässä määrin myös Lumijoella.
– Ennen oli enemmän ajomiehiä, mutta nyt on siirrytty paljolti koirapyyntiin. Suunta johtuu ukkoutumisesta. Nuoria sopisi porukkaan enemmänkin.
