Kempele Kempeleen kirjastolla pääsee tämän kuun ajan tutustumaan Kempeleessä asuvan Riitta Polvi-Karjalaisen keramiikkanäyttelyyn. Keramiikan kertomaa siivin -näyttelyn nimi ilmentyy kaikkiaan 56 teoksessa, joita kaikkia yhdistää sama punainen lanka: siivet. Näytteille on asetettu niin enkeleitä, pöllöjä, lintuja kuin perhosiakin. Teosten joukossa on keramiikka- ja rakureliefejä ja pieniä patsaita, jotka kaikki ovat muotoutuneet taitelijan käsissä muutaman viime vuoden aikana.
Polvi-Karjalainen kertoo näyttelyn teeman muotoutuneen hänelle mieluisten kuvauskohteiden pohjalta. Viisauden ja hengen lähettiläänä tunnettu pöllö on toistunut usein naisen töissä, ja enkelihahmokin on kulkenut hänen matkassaan jo pitemmän aikaa. Enkelien kuvaaminen kumpuaa eletystä elämästä, läheisten menetyksistä ja myös omasta läheltä piti -tilanteesta, jossa hän joutui pyörällä ajaessaan auton töytäisemäksi.
– Silloin koin enkelin läsnäolon. Uskon, että jokaisella meistä on oma suojelusenkeli, taiteilija miettii.
Taide tempaisi Polvi-Karjalaisen matkaansa jo 1980-luvun alussa. Ensimmäinen öljyvärimaalaus sysäsi käyntiin luomisen tarpeen, joka on jatkunut aina tähän päivään saakka. Tie vei ensin Oulun työväenopiston kursseille ja hiukan myöhemmin Limingan taidekouluun. Sittemmin hän on kouluttautunut taidealalla ja hankkinut muun muassa kuvataiteen approbatur- ja taidehistorian approbatur-opinnot.
– Koko ajan tuntuu, että haluaa oppia vain enemmän ja kehittyä taitelijana.
Kun Polvi-Karjalainen jäi eläkkeelle vuonna 2010, vapautui taiteelle ja luovuudelle enemmän aikaa. Hän on ennättänyt harjaantua niin akryylimaalausten, akvarellien, grafiikan kuin lasikorujenkin teossa. Kaikista rakkaimmaksi materiaaliksi on kuitenkin osoittanut savi. Keramiikan tekemisessä Polvi-Karjalaista kiehtoo materiaalin arvaamattomuus.
– Se on jokin palo, mikä pakottaa ottamaan saviköntin käteen, eikä sitä tiedä, mikä siitä lopulta tulee. Se on se ihanuus tässä, hän miettii.
Iso osa näyttelyn töistä on rakutöitä, jotka vaativat perinteisen raakapolton lisäksi kuivatuksen ja korkeassa lämpötilassa tehdyn rakupolton. Raku-uunista esineet siirtyvät sahanpurujen päälle savustumaan ja tämä jälkeen ne jäähdytetään nopeasti vedellä. Menetelmä antaa esineille uniikin pinnan, jonka erikoisuutena on lasituksen klakleeraukset eli halkeamat. Reliefien teossa Polvi-Karjalainen on ensin kaulinnut saven ja sitten työstänyt pintaan kuvioita puisilla välineillä. Kaivertaminen on antanut töille syvyyttä ja kolmiulotteista ilmettä.
Näyttelyn avajaisia vietettiin viime perjantaina. Tilaisuudessa saatiin kuulla Polvi-Karjalaisen ja hänen Unto-miehensä yhteistä musisointia sekä taiteilijan omaa runoutta.
– Olen tehnyt näyttelyssä oleviin töihini runoja. Pari vuotta sitten alkoi runoja pukata ulos omia maalauksia katsellessa. Näin niitä uusia onteloita avautuu koko ajan, nainen hymyilee.