LIMINKA ”Uusi riepumatto tuotiin lattialle. Monta pientä jalkaa sillä piipertää.
Monta kysymystä tehtiin kutojalle: ”Äiti, mistä saatiin raita tää ja tää?”
Vastas äiti, että kun hän maton loi, joka mattotilkku hälle tarinoi.
Paljon vanhaa, hiukan uutta, monen muiston kirjavuutta yhteen riepumattoon kätkeytyä voi.”
Limingan Rantakylästä Hilkka Tasannon kodista löytyy monta tarinaa. Osa eletyn elämän tarinoista lepää lattialla raitana matossa.
On pitkää ja kapeaa mattoa, lyhyttä ja leveämpää, värikästä ja seesteisempää, mutta yhteistä kaikille matoille on niiden raidat. Raidoista jokaisella on oma tarinansa. Lapsen farkut, omat kylpytakit ja vanhat mekot ovat päätyneet raidaksi mattoon. Jopa poisnukkuneen puolison T-paidoista osa on jo raskittu kutoa tarinaksi mattoon.
– Tykkään kovasti suunnitella raitoja ja tämä harrastus on tuonut kovasti iloa päiviin, kertoo Tasanto.
Vuosikymmenien ajan erilaisia mattoja kutonut Tasanto uskoo sota-ajan jälkeisen elämän niukkuuden vaikuttaneen siihen ettei mitään halua heittää menemään, vaan vanhastakin tehdään uutta.
– Kapiolakanat kun kuluivat, ne päätyivät matonkuteiksi, ei niitä pois heitetty. Ostokuteita en käytä, omista löytyy kaikki materiaali. Niissä on tunnetta ja muistoja.
Vanhan talon monissa huoneissa on yhteensä kymmenittäin riepumattoja. Eri sesonkien mukaan niitä myös vaihdellaan. Tasannon kutomia mattoja on päätynyt myös lähipiirille käyttöön, pyynnöstä ja lahjaksi.
– En minä voisi kuvitellakaan että näitä myyntiin jyskyttäisin, mutta tuliaisiksi ja muistamiseksi olen näitä antanut. Joskus joku on huomannut jonkun maton ja pyytänyt tekemään samanlaisen itselleen. Tämä on sellainen hyvän mielen asia näin eläkepäiville, Tasanto naurahtaa.
”Tästä tällaisesta uusi riepumatto pirtin lattialla maaten rupattaa.
Joskus katsojilta naurun kuulee matto, joskus huokauksen vain se kuulla saa.
Jos nuo tummat raidat ottaisimme pois, ei noin kirkkaita nuo vaaleatkaan ois.
Huomaahan sen tämän tästä, ett´ on elo värikästä. Kuinka riepumatto muuta olla vois.”
