– Kyllä haluamme!
Vastaus toimittajan kysymykseen halusta päästä joskus maajoukkuepelaajaksi tulee neljältä nuorelta jalkapalloilijalta kuin yhdestä suusta.
Kempeleläiset Tuuli-Sofia Turunen, Aino-Sofia Juntunen ja Iita Rautiainen sekä oulunsalolainen Cecilia Myllyoja ovat jääneet jalkapallokoukkuun. Nelikko kehuu kilpaa lajin hyviä puolia: maalintekoa, juoksemista, pallon käsittelyä – puhumattakaan mainiosta joukkuehengestä.
Kymmenvuotias Aino-Sofia aloitti joukkueurheilun vuosi sitten. Hän innostui jalkapallosta kokeillessaan sitä koulun välitunnilla.
– Tykkäsin kovasti, hän tiivistää.
Ikätoveri Tuuli-Sofia on pelannut Ajax-Sarkkirannan riveissä jo pian viisi vuotta. Hänelle kipinä lajiin syntyi jalkapallokoulussa.
Yhdeksänvuotiaan Iitan innosti mukaan isä.
– Nyt olen pelannut kolme vuotta, hän laskee.
Myös Cecilian innostuksen taustalla on isä. Kolme vuotta hän pelasi Oulunsalon Pallossa, mutta siirtyi sittemmin pelaamaan Kempeleeseen.
– Harjoituksia on neljästi viikossa, hän paljastaa.
Entä onko futareilla esikuvia?
– Fanni ja Jenna!, tytöt huutavat suu hymyssä.
Ajax-Sarkkirannan 08-09 -joukkueen päävalmentaja Toni Kinnunen on mielissään, että kummipelaajat, Ajaxista ponnistanut ja nykyisin Oulu Nice Soccerissa pelaava Jenna Vääräniemi sekä nykyisin Ruotsissa ammattilaisena toimiva Fanni Pietikäinen – jolla on plakkarissaan myös maajoukkuepelejä – ovat jääneet pelaajien mieleen. Kinnunen tietää esikuvia tarvittavan, jotta tyttöjalkapallon suosio kasvaa.
– Koko ajan on menty eteenpäin. Valtakunnallisesti tyttöfutis on kasvussa. Samoin meillä, mutta edelleen mahtuu uusia pelaajia mukaan. Ainakin meidän joukkueessa otetaan kaikki halukkaat vastaan. Ensimmäiset pari kuukautta voi käydä kokeilemassa ennen varusteostoja tai muita maksuja, hän innostaa.
Toni Kinnunen on ollut pitkään Ajaxin toiminnassa mukana. Hän on huomannut, että tytöillä on hyvä asenne lajia kohtaan.
– Asiat tehdään kunnolla. Käyttäytymiseen ei tarvitse puuttua lainkaan. He ovat innokkaita ja lahjakkaita, valmentaja kiittelee.
Kempeleläisseuralla on riveissään vajaa sata tyttöä. Joukkueita on viisi: 2012-2013 -syntyneet sekä 2010-2011, 2008-2009, 2006-2007 -syntyneet ja B-tytöt. 13- ja 14 -vuotiaiden joukkueen Ajax-Sarkkiranta on koonnut yhteistyössä Oulunsalon Pallon kanssa.
– Jos pelaajia olisi enemmän, voisi jokaiselle ikäluokalle luoda oman joukkueen. 08-09 -joukkueessa se olisi jo mahdollista, mutta porukassa on niin hyvä yhteishenki, ettemme ole halunneet hajottaa joukkuetta kahteen, Toni Kinnunen selvittää.
Kinnunen itse on ollut jalkapallon parissa viisivuotiaasta. Valmentajan tehtäviä hän hoitaa keskimäärin neljänä iltana viikossa.
– Koska teen reissuhommia, on hienoa, että meillä on sellainen valmennusporukka, joka voi tarvittaessa vetää treenit. Yleensä itse suunnittelen sen, mitä tehdään. Tavoitteena on, että hymy olisi pelaajien huulilla ennen ja jälkeen pelin.
Harjoituksissa pelaamisen ilo näkyy selvästi. Ulkopuolisenkin silmään meininki on hyvä.
– Seuran tehtävä on tarjota pelaajalle niin paljon haasteita kuin hän haluaa. Jos omassa ikäluokassa haasteita ei ole tarpeeksi, voi siirtyä vanhempaan joukkueeseen. Tai toisinpäin. Jos joskus näistä tytöistä pari pelaa naisten liigaa, niin se on hieno juttu, mutta se ei ole meidän ainoa toimintaa eteenpäin ajava voima.
Ajax-Sarkkiranta on junioriseura. Seurassa voi pelata kilpailullisesti käytännössä ainakin 15-vuotiaaksi asti, jolloin ”lahjakkaimmat on syytä päästä irti”, kuten päävalmentaja kuvaa. Pelaajaputki omassa seurassa harrastamiseen on olemassa aikuisikää myöten.
Ajaxin tyttöjoukkueet ovat kovassa iskussa. Esimerkiksi Toni Kinnusen luotsaama 08-09 -joukkue oli Kuopiossa loppiaisena järjestetyssä turnauksessa ylivoimainen.
– Tulevan viikonlopun OGC-turnaukseen lähdemme varmaankin ennakkosuosikin pallilta, hän pohtii.
– Taktiikkamme on nauttia pelistä ja näyttää niitä taitoja, joita harjoituksissa on osattu. Lopputulos on sitten se numero, joka taululla näkyy, mutta menestyksellä ei tässä vaiheessa ole merkitystä, Toni Kinnunen tiivistää.
