LIMINKA Mikä oli keskimääräinen litrahinta, kun tankkasit autoasi vuonna 1999? Entä paljonko käytit autosi vakuuttamiseen vuonna 1987? Miten 90-luvulla hankkimasi auton arvo putosi verrattuna tuoreimpaan kulkupeliisi?
Harva tietää, mutta Viitalan Reijolla on kaikki muistissa.
Hän nostaa muutaman reunoista käpristyneen vihkon pöydälle. Sivut ovat täynnä tekstiä. Vuosilukuja, päivämääriä, markkahintoja, euroja, tiivistelmiä. Kaikki autoiluun liittyvät tiedot ovat Viitalalla hyvässä tallessa. Aina vuodesta 1986.
– Sitä vanhemmat vihkot ovat hävinneet. Se harmittaa.
Palataan aluksi omakotitalosta Ojanperänkankaalta oululaiseen opiskelijaboksiin. Vuosi on 1978. Aulis Sallisen Punainen viiva -ooppera saa kantaesityksensä, uudeksi paaviksi valitaan puolalainen Karol Wojtyla ja Israelin ja Egyptin välille solmitaan rauhansopimus. Suomessa markkaa devalvoidaan kahdeksan prosenttia. Kyseessä on jo kolmas devalvaatio vajaassa vuodessa.
Reijo Viitala opiskelee teknillisessä opistossa. Päälle parikymppinen opiskelija miettii elämisen kustannuksia. Hänestä tuntuu, että kaikki rahat uppoavat autoon – Ford Cortinaan.
Hän päättää piirtää ensimmäiset merkinnät muistivihkoon. Vuoden kirjanpidon seurauksena hän huomaa, että vuosittainen 6 400 markan opintolaina riittää kattamaan autoilun kulut.
– Kulujen kirjaaminen muistiin jäi tavaksi. Valmistuin rakennuspuolelle ja toimin aluksi työmaalla vastaavana työnjohtajana. Myöhemmin työpäällikkönä ja laskijana. Ajoin paljon työssäni, minkä vuoksi pidin ajopäiväkirjaa.
Cortinan jälkeen Viitalan kaasujalkaa totteli vuoden 1972 Datsun 1200, sen jälkeen vuoden 1982 Datsun Cherry.
Tallella oleva kulukirjanpito alkaa 17. marraskuuta 1986. Tuolloin Reijo Viitala hankki pari vuotta vanhan, 1,6-litran diesel-koneella varustetun Toyota Carinan. Sillä hän ajoi vajaan viiden vuoden aikana kaikkiaan 182 753 kilometriä. Polttoainekulut ovat 3,29 senttiä kilometriltä – viime vuoden tasoon muutettuna 5,56 senttiä. Kaikki auton kulut ovat indeksikorjattuna 17,76 senttiä kilometriltä.
Auton kuoletus on käyttöaikana 3,68 senttiä kilometriltä.
Vastaavat tiedot ovat tallessa myös Nissan Bluebirdistä, Nissan Primerasta, Nissan Primera Plussasta, 2,2 -litraisesta diesel-Primerasta, Mazda 6:sta sekä nyt alla olevasta vuoden 2007 Mercedes Benz 200 CDI:stä.
– Nissan-uskollisuus päättyi, kun viimeisimmän kanssa oli niin paljon takuuseen liittyviä ongelmia. Työmaalla pojat tiesivät minun katselevan uutta autoa. Lukivat Tekniikan Maailmasta, että Mazda oli saanut parhaat luotettavuuspisteet. Sanoin, että minäpä ostan sellaisen. Ja niin tein, Reijo Viitala naurahtaa.
Laskelmiensa mukaan Viitala sanoo käytettyjen autojen arvon romahtaneen viimeisimpien kymmenen vuoden aikana. Siksi hän ei enää ostaisi aivan uutta autoa, koska niiden arvo tippuu nopeasti – erityisesti kalliimpien autojen hintaluokassa.
– Sellainen pari vuotta vanha, sisäänajettu auto on hyvä hankinta. Olen eri mieltä niiden kanssa, jotka järkeilevät tulevan edullisemmaksi vaihtaa autoa useasti, koska väliraha on tällöin pienempi. Usein toistuvista pienemmistä summista tulee kuitenkin suurempi luku pitemmän ajan aikana, hän pohtii.
Viime vuonna Reijo Viitala meinasi ryhtyä autokaupoille, mutta ei toteuttanut ajatuksiaan.
– Nykyinen Mersu on niin hyvä, ettei siitä raaski luopua. Lähteekin niin liukkaasti.
Autoa hän ei ole koskaan tosin ostanut merkin vuoksi. Viitala sanoo auton tärkeimmän ominaisuuden olevan luotettavuus. Sellainen oli Merijärveltä kotoisin olevan liminkalaisen ensimmäinenkin ajopeli: vuoden 1964 Anglia.
– Ostin sen vuonna 1971 ollessani Turussa töissä. Kävin samaan aikaan autokoulua. Se maksoi 1 700 markkaa. Se oli ihan hyvä auto, tosin ei sillä uskaltanut ajaa kuin pari kertaa yli 100 kilometrin tuntivauhtia. Auto on ollut minulle aina vain kulkuneuvo. Autokuumeestakaan en ole kärsinyt koskaan.
Vuosien varrella alla olevissa autoissa Reijo Viitala on nähnyt myös melkoisen teknologisen uudistumisen. Anglian tärkeä lisävaruste oli sivuikkunan etuosassa oleva erillinen tuuletusikkuna, mutta ensimmäinen ilmastoinnilla varustettu auto on jäänyt elävimmin mieleen.
Polttoainekustannuksia Viitala on tutkinut erityisen tarkkaan. Hän muistaa elävästi, kun bensan litrahinta ylitti yhden markan. Elettiin vuotta 1973.
– Oli syyskuinen lauantai-ilta ja olin menossa tansseihin, kun kävin tankkaamassa auton Oulaisten Teboililla. Tuolloin energiakriisi nosti polttoaineen hintaa useita kymmeniä prosentteja.
Nykyiseen eurohintaan muutettuna tanssi-illan tankkaus maksoi 1,2 euroa litralta.
Reijo Viitala tarkastaa vihkostaan, että nyt polttoaine on edullisempaa kuin muutama vuosi takaperin. Kun 2013 dieselin keskimääräinen litrahinta oli 1,53 euroa, oli se viime vuonna 1,35 euroa. Vuonna 2016 keskihinta oli 1,25 euroa.
– Myös vakuutukset ovat nykyisin edullisempia kuin ennen. Esimerkiksi kasko oli takavuosina älyttömän kallis.
Nykyisin 65-vuotias Viitala työskentelee Temotekillä laskijana. Tosin hän jäähdyttelee. Eläkepäivät alkoivat jo vuosi sitten, mutta mies ohjeistaa uutta laskijaa tehtäväänsä.
Autokirjanpitoaan hän ei aio oloneuvoksenakaan lopettaa. Toistakymmentä vuotta sitten Reijo Viitala alkoi merkitä ylös myös liikuntasuorituksiaan. Nekin ovat nyt vuosien ajalta tarkassa järjestyksessä: kävelyyn, juoksuun, jumppaan ja lentopalloon kulutettu aika sekä suksien päällä sivakoidut kilometrit.
– Työkaveri aloitti tällaisen kirjanpidon, mutta vein sen vähän pidemmälle. Minulla on Excel-taulukko, mikä laskee automaattisesti viikkokohtaiset vertailutiedot. Nyt tosin lentopallo pitää jättää pois. Polvi kesti lajia 50 kautta.
Toimettomaksi Viitala ei aio jäädä eläkkeelläkään. Vastikään hän osti läheltä synnyinkotiaan vanhan talon, missä puuhaa riittää ympäri vuoden. Ja kun sinne – Merijärven Pahkasaloon, Siimeksen pihapiiriin – kertyy kilometrejä Ojaperänkankaalta 81,5, syntyy taas uusia merkintöjä vihkoon.