Meillä oli isäni ja äitini kanssa tapana käydä joka kesä Hailuodossa tätini ja serkkuni luona Ojakylän Heikkalassa. Matkaan lähdettiin kotipaikkakunnalta Pulkkilasta linja-autolla. Eihän meillä autoa olisi ollutkaan. Matka päättyi Oulun linja-autoasemalle torille. Sieltä noustiin Hailuoto-laivaan ja matkattiin kaksi ja puoli tuntia Hailuotoon. Laiva seilasi Petsamon laituriin Ulkokarvoon. Möljällä oli linja-auto odottamassa laivan tuloa. Ihmetytti, miten linja-auto pystyi kääntymään kapealla möljällä. Aika oli 1950-lukua. Linja-auto kuskasi meidät Ojakylään.
Koskaan minua ei laivassa pelottanut eikä myöhemminkään isommissa laivoissa. Muistan, miten joskus keikutti melko lailla ja kapteeni kuulutti, että piti siirtyä kannella toiselle puolelle, ettei laiva pääse kallistumaan. Minua kyllä hirvitti katsoa, kun santoslaiset laskeutuivat veneeseen heiluvia tikkaita myöten. Heidät kuljettiin sillä kotirantaan.
Mukana minulla oli pienehkö reppu, jossa oli pikkunukkeja eli nukkekodin nukkeja tarvikkeineen. Heikkalassa ne heti järjestettiin toisen pienemmän eteisen komeron hyllyille. Serkullani oli myös nukkeja kaapin hyllyillä. Mielikuvitus laukkasi ja nuket tekivät vaikkapa retken Pottiin asti enoni hevosen kärryillä. Ruoka maistui kesäköökissä ja tarjolla oli tätini paistamia maivoja.
Sireenit kukkivat Heikkalassa. Sisämaassa Pulkkilassa ne olivat kukkineet jo pari viikkoa aikaisemmin. Tätini kylvämät ringaplummat eli kehäkukat olivat jo itäneet. Minua ihmetytti, kun lehmät ajettiin laitumelle vapaasti ilman aitausta. Iltasella ne astelivat takaisin navettaan. Hailuodossa viljapellot aidattiin; toisin kuin Pulkkilassa, jossa lehmille tehtiin aitaus.
Myös lampaat olivat vapaina ja kulkivat pitkin metsiä ja rantoja. Kun serkkuni kanssa pyöräilimme Marjaniemeen metsiä pitkin, näimme joskus ojissa kuolleita karitsoja. Hevosia pidettiin Vesan rannalla vapaina ja nuoret olivat vuorotellen niiden vahtina kesällä. Koskaan aika ei tullut pitkäksi. Toisinaan leikkikaverina oli myös serkkuni Aino Pertaalta.
Äidillä ja hänen sisaruksillaan oli jokaisella yksi tyttö. Vanhin serkku oli Hilkka Kaspala. Amerikkaan muuttanut Aina Murto ( Murtovaara) kuoli lapsettomana.
Kesätouhuihin kuului tietysti uinti. Useimmiten uitiin Ojakylän lahdessa Nikunrannassa. Toisinaan mentiin Petsamon laiturille, josta serkkuni Jatta sukelsi suoraan mereen. Olihan hän uimamaisteri! Minä joessa uimaan tottuneena jätin sukeltamisen väliin.
Joskus pyöräilimme Nuottajärvelle, jonka vesi oli hyvin tummaa. Muistan, miten siellä oli paljon käärmeitä, jotka pelottivat meitä.
Joskus olimme Hailuodossa juhannuksena. Saimme silloin valvoa keskiyölle asti Heikkalan vintillä, jossa oli sahanpurujen päällä muutamia lautoja alustana. Erikoista oli, kun saimme juoda vadelmalimomaadia. Hailuodossa ei poltettu juhannuskokkoja toisin kuin Pulkkilassa.
Aune-tädilläni oli hauskoja sanontoja. Jotakin outoa nähdessään hän päivitteli: ”Voi herkiämätön”. Huono kahvi oli keitetty varmaan ruumanpohjista. Ennen vanhaan kahvinpavut tulivat kokonaisina ja raakoina laivan ruumassa, josta ne lapioitiin säkkeihin. Pohjimmaiset olivat huonoimpia.
Mieleen on jäänyt, miten tätini ja muutkin ryntäsivät ikkunaan katsomaan, jos silloin harvinainen auto sattui maantiellä ajamaan.
Pulkkilassa joskus vieläkin ihmetellään, miten Pulkkilan kunnalliskodissa on ollut hailuotolaisia asukkeja. Näin ainakin vielä 60-luvun lopulla. Muutamia hailuotolaisia on haudattunakin Pulkkilan hautausmaalle. Selitys on se, että hailuotolaissyntyinen äitini oli Pulkkilan kunnansihteeri ja hommasi luotolaisia Pulkkilan kunnalliskotiin. Silloin ei ollut mitään palvelutaloja. Muistan itsekin, miten luotolaistaloissa oli asukkaita hoidokkeina ennen palvelutaloa.
Sitten tuli kotiinlähdön aika. Piti herätä jo kolmen aikoihin, että joutui autolle ja laivaan ja siitä kotiin. Oulun torilla otettiin valokuva, jossa oli näppynaamainen tyttö. Serkultani sain usein jonkin rokon. Ainakin tuhkarokko ja vesirokko olivat Hailuodosta peräisin.
Syksyllä enoni lähetti meille Pulkkilaan silakkanelikon tai useampiakin itse latomiaan ja suolaamiaan kaloja. Vastineeksi Aino-serkkuni sai pieneksi tulleita mekkojani.