– Meille lapsille juna-aseman seutu oli elämän keskus. Asematiellä hypättiin myrryä ja mentiin naapuriin kysymään, aletaanko kyläsille. Heti kun leikki alkoi, aloimme teititellä toisiamme. Muistan Kankaan kaupan, minne sotilaita vietiin ostoksille sillä aikaa kun juna pysähtyi Kempeleessä, kertoi juna-aseman alueella asunut Tuula Häkkilä.
Vanhoille kempeleläisille tuttu Martti Spårman vilahti Häkkilän muistelussa. Oulun katukuvaan 1900- luvun puolivälissä kuuluneen kampojen ja pikkutavaroiden kaupustelijan sanomiset ja sutkautukset ovat jääneet elämään. Yhden Kempeleeseen sijoittuvan sanomisen Häkkilä muisti ja sai sillä yleisönkin nauramaan.
– Martti oli pysähdyttänyt Kempeleen aseman kohdalla junan ja sanonut junankuljettajalle, että sinä se vaan junalla ajelet.
Muistot juna-aseman pihapiiristä elävät yhtä Mervi Heikkilän, omaa sukua Sivosen, muistoissa.
– Sen muistan elävästi, että pääsin vaihtamaan asemamies Mannerin kanssa vaihteita. Sen ajan lapsuus Kempelessä juna-asemalla oli onnellista. Nyt asemarakennus näyttää niin kovin pieneltä, meidän lapsuudessamme se oli äärettömän iso.
Heikkilän sisko Marja Sivonen muisteli työläis- ja koululaisjunien lähteneen Kempeleen asemalta joka aamu. Ensin lähti työläisjuna ja sitten koululaisjuna. Työläiset tulivat jo paljon ennen juna lähtöä aseman sisälle juttelemaan ja polttamaan tupakkaa. Illalla tultiin taas junalla. Kempeleessä oli sellainen sanonta, että ratapenkka haisee leivälle.
Juurussuolainen Matti Lahtinen tuli vuonna 1962 ensimmäistä kertaa töihin Kempeleen juna-asemalle. Toisen kerran Lahtiset muuttivat vuonna 2001 perheenä samaan asuntoon juna-asemalle, kun Juurussuon vanha osuuskauppa, Lahtisten koti, paloi maan tasalle.
Martta Takalahti oli 11-vuotias noustessaan ensimmäistä kertaa junaan. Matka oli Limingasta Kempeleeseen, mistä tyttö käveli 16 kilometriä siskonsa luokse Oulunsalon Keskipiirille. Vain maito- tai leipäauton kyytiin oli lupa nousta.
Helsingistä synnyinkuntansa Kempeleen Luutajuhlille tullut Timo Neuvonen muisteli omaa junahyppyään vuosikymmenten takaa. Juna ei pysähtynyt silloin enää Kempeleessä, mutta Ouluun matkustaminen olisi ollut Neuvosen mielestä tarpeetonta ajanhukkaa.
– Hyppäsin Kempeleen kohdalla pois junasta. Juna hiljensi pyynnöstäni Kempeleen aseman kohdalla niin, että pystyin hyppäämään. Näin tapahtui vain yhden kerran!
