Kätköissä korven kaukaisen
tanhuvilla tapiolan
hiihtää muuan matkalainen
sivakoipi suksillaan
hän metsästäjä erämies
lie erakkokin kukaties
Hän metsään yöksi majoittuu
rakovalkeankin valmistaa
repun kätköstä riistaa metsän
tulen räiskeessä paistaa nauttien
Peni seurana sivussa paistajan
luun, kaiken herkun maistajan
Illan varjot pitkinä lumeen
rakovalkea kauas kaataa
luonto tyyntyy huminaan hiljaiseen
metsäkulmat korven kuiskintaan
pian nousevi taivaalle kuu
iltatähtikin kirkas ilmaantuu
Mies metsien tuleen tuijottaa
elää nuoruudenpäiviä eilisiä
niin monta on lähtöä, tuloakin
monta talvista taipaletta
– aika kullaten muistot kaunistaa
rakotulen lämmössä eloon saa