Rakkaus lajiin vain vah­vis­tuu

Niittareiden harjoitteluolosuhteet ovat haastavat, mutta

Niittarien joukkuetta luotsaa kapteenina viime vuoden 

tapaan Olli Tornberg. Maanantain harjoitukset Limingan urheiluhallilla käynnistyivät illalla varttia vaille yhdeksän. Ulkolämmittelyjen jälkeen joukkue pääsi harjoittelemaan kentälle vasta puoli tuntia myöhemmin. Moni pelaajista käy töissä, joten yöunet jäävät myöhäisharjoitusten jälkeen vähemmälle. Kuvassa palloa liikuttaa Toni Tuovila.
Niittarien joukkuetta luotsaa kapteenina viime vuoden tapaan Olli Tornberg.
Niittarien joukkuetta luotsaa kapteenina viime vuoden tapaan Olli Tornberg.
Kuva: Susanna Tikka

LIMINKA – Olo on kuin pikkupojalla, hykertää Niittomiesten salibandyn edustusjoukkueen kapteeni Olli Tornberg, kun puhe kääntyy kauden aloitusfiilikseen.

– Joukkueemme tasaisuus on vahvuutemme. Myös fysiikka on pelaajilla kunnossa, hän toteaa.

Niittarit aloittivat kauden lauantaina Oulussa tälle kaudelle Divariin – Suomen toiseksi korkein sarjataso – noussutta Nurmon Jymyä vastaan. Eteläpohjalaiset veivät pisteet ottelulukemalla 5-8.

Limingassa ensimmäinen kotipeli nähdään tulevana viikonloppuna. Kotiotteluita on runkosarjan syyskaudella luvassa vielä viisi, keväällä kahdeksan. Muutoin punanutut reissaavat pisteiden perässä ympäri Suomen. Noin 50 000 euron kausibudjetista katoaa maantielle majoituksineen yli puolet.

Limingan Niittomiesten puheenjohtaja ja salibandyjaoston vetäjä Jukka Teerikangas sanookin liminkalaisten olevan muihin joukkueisiin verrattuna hankalammassa osassa, sillä eteläisessä Suomessa pelimatkat ovat huomattavasti lyhyemmät. Niittarit on tänä vuonna Divarin pohjoisin joukkue. Paikallisvastus löytyy Uusikaarlepyystä Keski-Pohjanmaalta.

– Jos joukkue etenisi Liigaan asti, tulisi talousarvion olla liki tuplaten suurempi.

Viime vuonna Niittarit eteni pudotuspeleihin. 2-1 -voitoilla hämeenlinnalainen Steelers nousi ylemmälle sarjatasolle.

– Pudotuspelit ovat tälläkin kaudella päätavoite, mutta pelaajien kanssa sovimme varmaan myös välimaaleista. Viime vuonna Liigaan nousi kaksi joukkuetta ja karsiutui kolme, mistä johtuen sarjassa on viisi uutta joukkuetta. Nyt nousemaan pääsee yksi ja putoamaan joutuu yksi joukkue. Nousuun pedataan kuopiolaisia, mutta me tulemme varmasti heti siinä perässä, Tornberg pohtii.

Joukkueen kokoonpanoon ei ole tullut suuria muutoksia. Muutama pelaaja on lähtenyt, mutta tilalle on nostettu seuran omia junioreita. Valmennustiimi jatkaa entisellään.

Myös farmisopimus liigassa pelaavan Oulun Luistinseuran kanssa jatkuu. Se mahdollistaa pelaajien vierailut puolin ja toisin. Lauantain pelissä Niittareiden kokoonpanossa pelasi Limingassa aiemmin pitkään pelannut OLS:n maalihai Petri Niemelä.

Niittomiehillä on riveissään noin 250 junioria, kaikkiaan lisenssipelaajia on 330. C1-pojat muun muassa nousivat pelaamaan SM-sarjaa. Uutta materiaalia joukkueeseen on odotettavissa.

– Meillä on noin parikymmentä miestä rivissä, mutta apua saadaan tarvittaessa myös B-junioreista. Mitä enemmän harjoituksissakin on miehiä kentällä, niin sen parempi, Olli Tornberg muistuttaa.

Hirveästi Niittomiehet eivät salibandytoimintaansa uskalla markkinoida, sillä Limingassakin toimintaa rajoittaa salivuorojen puute. Rakkaudesta lajiin kertoo osuvasti se, että edustusjoukkuekin joutuu treenaamaan kaksi kertaa viikossa illan myöhäisimpään aikaan päättäen harjoituksensa puoli yhdentoista aikaan.

– Monelle työssäkäyvälle se on haaste. Iltaisin ei unta saa kuin kahdentoista aikaan ja aamukuudelta herättää kello, Tornberg kuvaa.

Kotipeleihin oman haasteensa tuo Limingan hallin koko. Divaripelejä paikkakunnalla pelataan poikkeusluvalla. Yleisöystävällisyydestä ei voida puhua, sillä näkyvyys osalle kenttää on olematon. Siitä johtuu, että esimerkiksi kevään pudotuspelit Steelersiä vastaan jouduttiin pelaamaan Oulussa – hämeenlinnalaiset kun eivät suostuneet Limingassa pelaamaan.

– Niittarit on varmasti ainoa Divarijoukkue, jolla on yhtä haasteelliset harjoitusolosuhteet. Pieniä saleja on muillakin.

Seuralla onkin suuret odotukset vireillä olevasta hallihankkeesta. Jukka Teerikangas toivoo, että hallista tehtäisiin kerralla tarpeeksi iso eri lajien tarpeisiin.

– Turhaan tiloja ei varmasti rakennettaisi, hän huomauttaa.

Se, että kotipelit pelataan seuran kotipitäjässä, ei ole miesten mielestä itsetarkoitus. Jos yleisö- ja pelaajaystävällisemmät tilat löytyvät muualta, kotipelit voidaan siirtää. Esimerkiksi Kempeleeseen rakennettavasta Zemppi-areenasta ollaan oltu Niittareihin jo yhteydessä.

– Kevään pudotuspeleissä Oulussa yleisöä oli yli 450. Liminkaan mahtuu noin 250 henkilöä. Se tulee täyteen jo omasta väestä, Teerikangas kuvaa.

Joukkueen menestyksen myötä fanikulttuuri on piristynyt. Faniasusteet tekevät kauppansa ja vieraspeleissäkin joukkueella on kannattajia mukana.

– Vierasjoukkueella on pelissä aina viiden henkilön kiintiö omille kannattajille. Nimilista on tullut aina täyteen. Monet ovat täältä muuttaneita, joita synnyinseudun joukkue kiinnostaa.

Ilmoita asiavirheestä