Limingan kunnan sivistyslautakunta tiivistää sen perusteluissaan kuitenkin näin:
Leppäluoto on jo vuosien ajan toiminut aktiivisesti ja monialaisesti Limingan kunnan kulttuuri- ja vapaa-aikakentällä. Hän on edistänyt työllään erityisesti kaiken ikäisten naisten mahdollisuuksia liikuntaan ja kulttuuriin. Hän on toiminut Limingan Naisvoimistelijoiden puheenjohtajana sekä useiden ikääntyvien ryhmien ohjaajana. Leppäluoto on ollut mukana ideoimassa ja toteuttamassa useita kulttuuri- ja vapaa-aikatapahtumia ja tarjoaa edelleenkin kuntalaisille mahdollisuuksia elämyksiin järjestämällä teatteriretkiä ja osallistumalla aktiivisesti kunnan kulttuuritarjonnan järjestämiseen.
– Isäni oli Säkkijärven karjalaisia, ja kai olen häneltä perinyt tämän taipumuksen innostua. Ja ajatellut, että muutkin innostuvat, Leppäluoto nauraa.
Leppäluodon heilutellessa 18 vuoden ajan puheenjohtajan nuijaa Limingan naisvoimistelijat osallistuivat monenlaisiin tapahtumiin, järjestivät juhlia, näytöksiä, myyjäisiä, matkoja ja rahankeräystempauksia. Ajatuksena näet oli, että seuran on osallistuttava kunnan kaikkeen kulttuuritoimintaan.
Leppäluodon side voimisteluseuraan syntyi kuitenkin paljon aiemmin, jo seitsenvuotiaana.
– Liityin jo pikkutyttönä voimisteluryhmään, joka kokoontui kivikoululla. Ylläni oli villainen puku, jonka kellohelmassa oli ruiskaunokkeja, Leppäluoto muistelee.
Lähtiessään opiskelemaan diakonissaksi Ouluun voimisteluharrastus jäi vähemmälle, mutta virisi taas uuteen kukoistukseensa Leppäluodon perheen palatessa takaisin kotikonnuille 70-luvulla.
– Muistan hyvin sen, kun esiinnyimme Limingan Osuusmeijerin satavuotisjuhlassa. Esityksen nimi oli ”Ranskalaiset korot”. Etupenkillä istui ministeri Johannes Virolainen. En ole aivan varma, katsoiko hän esitystämme, Leppäluoto naurahtaa.
Toimeliaan naisen idea oli myös järjestää liikunnallinen kirkkopyhä elokuussa. Kirkkoon toivotaan tultavan tuolloin muilla välineillä kuin autoilla. Perinne on edelleen voimissaan.
Aivan näihin päiviin saakka Leppäluoto on vetänyt varttuneemmille voimistelijoille tarkoitettua SenioRiitta-voimisteluryhmää. Leppäluoto on ollut mukana myös valtakunnallisissa organisaatioissa; SVOLissa ja kiltatyön valtakunnallisessa työryhmässä.
Toimen nainen on osallistunut moniin muihinkin luottamustehtäviin. Hän istui kunnanvaltuustossa kokoomuksen edustajana 16 vuotta, ja on aktiivinen toimija Oulun ympäristön kalevalaisissa naisissa. Järjestö toi esimerkiksi 2000-luvulla Liminkaan näytelmän ”Lönnrotin häät”. Näytelmän jälkeen Limingan Naisvoimistelijat tarjoilivat vieraille tuolle aikakaudelle tyypillistä liminkalaista ruokaa.
Myös seurakuntakerho ja seurakunnan vapaaehtoistoiminta on tullut tutuksi – samoin ihan itse organisoitu vapaaehtoistoiminta.
– Kun jäin vuonna 2003 eläkkeelle, sovimme Elina Kurikan kanssa käyvämme Niittypirtillä liikuttamassa vanhuksia, esittämässä sketsejä, laulamassa ja järjestämässä heille aivojumppaa. Siitä lähtien olemme siellä käyneet, aluksi joka kolmas viikko ja nyt kerran kuukaudessa. Elinan jäätyä pois olen käynyt Niittypirtillä Eira Leskelän kanssa.
Nyt tekemisen tahtia on hidastanut kipeän jalan aiheuttamat liikuntavaikeudet, mikä tuntuu olevan toimeliaalle ihmiselle arka paikka.
– On hyvin vaikeaa ajatella, etten pääsisi liikkumaan enää niin kuin ennen...
Elämänsä ohjenuoraa Leppäluodon ei tarvitse kauan miettiä:
– Kun jäin eläkkeelle Oysin silmäpoliklinikan osastonhoitajan työstä, sain heitä muistoksi pyyhkeen, johon on kirjoitettu minunkin mottoni: Rakkaus työhön on rakkautta elämään, sen arkeen ja juhlaan. Niin se on minulle ollut.