Jokaisessa kunnassa mietitään miten houkutella uusia asukkaita, sillä kunta ei voi toimia ilman veronmaksajia. Mutta toisaalta kuntalainenkaan ei voi hyvin ilman kunnan peruspalveluita. Kunta ja kuntalainen ovat siis riippuvaisia toisistaan.
Kuntien talous on heikentynyt viime vuosina ja mustia pilviä leijailee ”taloustaivaalla” melkoisesti. Kunnat joutuvatkin vastaamaan moneen kuntalaisten vaatimukseen kielteisesti ja perusteena usein on rahan puute. Ollaan tilanteessa, jossa moni kunta pohtii miten tulevat sote- ja maakuntauudistukset vaikuttavat kuntien rahoitukseen? Millaisia palveluita voidaan tulevaisuudessa tarjota, onko niitä karsittava tai toteutettava uudella tavalla?
Kuntaliitto on julkaissut opuksen nimeltä Tulevaisuuden kunta, jonka loppusanoissa todetaan, että muun muassa hyvinvoinnin yhteisöllinen edistäminen sekä aktiivinen kumppanuus yritysten ja järjestöjen kanssa nousevat merkittävään rooliin tulevaisuuden kunnassa. Teoksessa korostuukin erityisesti verkostojen ja kumppanuuden merkitys kuntien elinvoimaisuuden kehittämisessä. Juuri nyt on mietittävä millaisia uusia, kaikille toimijoille avoimia yhteistyön malleja meidän on otettava käyttöön, jotta tulevaisuus olisi valoisampi ja jotta saavutettaisiin myös kustannussäästöjä.
Verkostoitumisen hyötyjä korostaa myös alan asiantuntija Timo Järvensivu. Hänen mukaansa verkostoitumisen edellytyksiä ovat luottamus ja sitoutuminen. Yhteisen tavoitteen eteen toimivat verkoston jäsenet luottavat toisiinsa, sitoutuvat yhteiseen tavoitteeseen ja osoittavat toiminnallaan sitoutumisensa. Kun sitoutuminen tuottaa tulosta, luottamus karttuu edelleen ja sitoudutaan uusiin tavoitteisiin ja näin positiivinen kierre ruokkii itse itseään.
Verkostoituminen ja siitä versova kumppanuus tarjoavat tulevaisuudessa myös kunnille rajattomia mahdollisuuksia. Kokoamalla eri toimijat yhteen sopimaan yhteisistä tavoitteista, joihin kaikki osapuolet ovat valmiita sitoutumaan, luodaan pohja positiiviselle kierteelle jonka rajana on vain taivas.
Tällainen ajattelu vaatii toimintakulttuurin muutosta ja ymmärrystä siitä, että viisaus ei asusta vain kunnan virkamiesten sekä päättäjien korvien välissä, vaan että kaikilla verkoston jäsenillä ja heidän mielipiteillään on merkitystä. Ja että kaikkien verkoston jäsenten tekemää työtä myös arvostetaan osana kunnan vetovoimaisuutta.
Arvostusta ansaitsevat myös kylät, joiden tulee olla luonteva osa kuntiin jatkossa kehittyviä verkostoja. Toivon, että sana ”kyläpolitikointi” jää historiaan eikä kukaan enää aseta vastakkain kunnan eri alueiden kehittämistarpeita. Sen sijaan kunnissa tulee rakentaa laajapohjaisia verkostoja, jotka lisäävät vuorovaikutusta eri alueiden ja toimijoiden välillä herättäen uusia ideoita ja toimintatapoja.
Toivon, että jatkossa myös kunta sitoutuu yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen verkostoitumisen ja kumppanuuden periaatteiden mukaisesti. Mikäli kunta ei ole valmis tukemaan kylän elinvoimaisuutta vaikkapa säilyttämällä alueen tärkein ja usein ainoa peruspalvelu, lähikoulu, tuskin kyläläisilläkään on kiinnostusta toimia kunnan kanssa yhteistyössä vetovoiman kehittämiseksi.
Sen sijaan jos koulu säilytetään ja asetetaan sen kehittämiseksi yhteinen tavoite, johon kaikki osapuolet sitoutuvat, ollaan mahdollisuuksia avaavan kumppanuuden äärellä. Kumppanuuden, jonka voimalla rakentuu myös kunnan vetovoimaisuus.